Kahden talonpojan ulkomaan-matka

Sein?kello naksutti: tik tak, tik tak.

Oli toinen helluntaip?iv? vuonna 185-. Ukko Swart istui nojatuolissaan p?iv?llisen p??lle piippuaan poltellen ja mielihyv?ll? muistellen suloisia luumukeiton m?ykkyj?, joita eukkonsa oli laittanut h?nelle.

Lempe? aurinko paistoi niin l?mpim?sti sis?lle, ja s?teet leikkiv?t lattialla. Ulkona ei tuntunut pienint?k??n tuulenhenk?yst?, ja syvin hiljaisuus vallitsi my?skin sis?ll?. Oli hiljaista kuin s?kiss?; kuului ainoastaan kellon yksitoikkoinen tik tak,-ja ukko Swartin silm?luomet tulivat niin merkillisen painaviksi. Tik tak, tik tak. H?n sulki silm?ns?, ny?k?ytti p??t?ns?, ja kello se vain naksutti tik tak, tik tak.

Rengit ja piiat olivat t?n??n juhlan kunniaksi koristaneet tuvan kukilla ja koivunlehvill?, ja lehviss? he olivat tuoneet sis??n turilaita, jotka nyt lenteliv?t ymp?ri huonetta.

Uunin edess? lojui vanha Vahti-koira, kuorsasi, huokaili ja ?hkyi unissaan, ja penkill? istui kyyrysiss??n talon musta kissa ja kehr?si torkkuen. Ja kello naksutti: tik tak, tik tak.

Ukko Swart nukkui ja kuorsasi niin, ett? leuka t?risi, kissa nukkui ja koira nukkui, mutta turilaat eiv?t nukkuneet. Ne lenteliv?t suristen sinne t?nne, ja er?s niist?, oikein turhamainen vanha jalli, istahti ukko Swartin nen?nk?rjelle. Oikeastaan se ei ollutkaan mik??n k?rki; siksi se oli liian leve? ja mukulamainen. Olipa se pikemminkin nappi. No niin, turilas se k?yskeli ymp?ri nappia ja huvittelihe. Mutta t?m? oli ukolle v?h?n haitaksi, h?n irvisteli pahoin ja liikutteli suupieli??n, mutta siit? ei ollut apua. Vihdoin turilas kyll?styi t?h?n leikkiin. Se lensi ukko Swartin napilta kissan silmille ja t??lt? koiran luo, jolle se kuiskasi jotain korvaan.-Vahdin luota se lensi taas ukon napille, ja t?t? peli? se yh? pitkitti, ik??nkuin haluten oikein kiusata heit? kaikkia ja tehd? heist? pilaa.

Kissa kehr??, koira murisee, ukko Swart mutisee, turilas surisee-ja niin kului kokonaiset kolme tuntia.

Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja h?n irvisteli ja v??nteli suutaan, astui h?nen naapurinsa, ukko Witt, tupaan.

?P?iv?? kans', naapuri! No, kuinkas sin? voit? Tahdoin vain katsahtaa, oletko yksin kotona.?

?Niin oikein, Witt, olen yksin.?

?No, Swart, oletko harkinnut asiaa??

?Olenpa kyll?kin. En ole muuta tehnyt koko kolmeen tuntiin. Siit? saakka kun s?in p?iv?llist? olen istunut t?ss? ja harkinnut ja ajatellut asiaa.?

?Kuulehan nyt?, sanoi Witt, ?minun mielest?ni on parasta, ett? istahdamme t?h?n asiata punnitsemaan kerta viel?.?

?No, tehk??mme niin.?

Ukot sytyttiv?t piippunsa ja istahtivat p?yd?n ??reen viel? kerran asiata tuumailemaan.

Heid?n edess??n oli olutkannu, ja siihen he usein kurkistelivat, ja sitten ruvettiin tuumailemaan.

?Asia on semmoinen kuin se on?, sanoi ukko Swart.

?Niin, Swart, se on aivan totta, se.?

?Kukapa voi tiet??, mik? oikeastaan olisi parasta??

?T?m? on kovin mutkallinen asia?, sanoi Witt.

?Kovin mutkallinen?, sanoi Swart ja raapi korvansa taustaa.

?Olenhan min? aina sanonut, ettemme t?ss? selville p??se?, sanoi Witt.

?Mutta mit? hy?ty? on t?st? tyhj?st? puhelemisesta? Mink? tulee tapahtua, se tapahtuu, ja asia selvenee kyll? itsest??n lopulta.?

?Niinh?n min?kin aina olen sanonut.?

?Emmek?h?n pane maata koko asian p??lle, huomiseksi??

?Minun mielest?ni on kaikki nyt selvill??, sanoi ukko Witt.

?Niin, sik?li kuin min? voin huomata, olemme me yksimieliset t?ss? suhtein, niinkuin kruununvouti sanoo?, arveli Swart.

?Se on minunkin mielipiteeni.?

?No, asia on siis p??tetty!?

?Niin, hyv?sti sitten, naapuri! Kovasti meit? t?ss? koeteltiin, ennenkuin asia tuli selv?ksi.?

He nousivat istuimiltaan, kurkistivat viel? kannunpohjaan, sammuttivat piippunsa, ja Witt meni kotiinsa.

Mutta tuskin oli h?n ehtinyt menn? tiehens?, kun ukko Swartin p??h?n jo p?lk?hti ajatus, ett? h?n ehk? olikin tehnyt liika pikaisen p??t?ksen. H?n aukaisi akkunan ja huusi ulos Wittille.

?Kuules, mit?s arvelet, emmek?h?n ensin keskustelisi asiasta vaimojemme kanssa??

?Vaikkapa vain?, vastasi Witt. ?Eih?n se haittaa. Eiv?t he kuitenkaan j?t? meit? rauhaan.?

* * * * *

Kun Swartin em?nt? hetkist? my?hemmin tuli kotiin-h?n oli kuleksinut ymp?ri kyl?? h?th?t?? juoruilemassa-tuli asia taasen puheeksi.

?Istu muori?, sanoi Swart. ?Miss? hiidess? sin? nyt taas olet kierrellyt? Min? istun t??ll? ja vaivaan p??parkaani, mutta sin? vain menet tiehesi, sin?!?

?Niin, n?etk?s...?

??h, min? en tahdo n?hd? yht??n mit??n! Pelkki? tyhmyyksi?! T?ss? min? saan istua itse?ni vaivaamassa sill? aikaa kun sin? juokset ymp?ri kyl??.-Mit?? Luuletkos, ett? minun mielipiteeni ja ajatukseni kasvavat noin vain ilman muuta kuin kyttyr? kamelin selk??n!?

?Min? olin vain asialla?.

?Aina sinulla on asioita. Ei t?m? ole lainkaan niin, kuin pit?isi olla. Sill? n?etk?s, min? tahdon aina sit?, mit? *sin?* tahdot, mutta *sin?* tahdot, mit? *min?* *en* tahdo. Sin? tahdot olla *is?nt?* talossa, mutta luulenpa, ett? min? *viel?* olen is?nt?n?. Istu nyt vain, ?l?k? keskeyt? minua tyhmill? muistutuksillasi. Min? tahdon selitt?? sinulle jotakin. -N?etk?s, min? olen monta vuotta p?iv?t ja y?t vaivannut p??t?ni ajatuksella, mit? meid?n pojastamme tulee. Mit? hy?ty? siit? on, ett? h?n kuleksii maailman sivu tyhm?n? ja laiskana kuin sika? Senvuoksi olen min? p??tt?nyt, ett? h?n saa matkustaa Berliniin ja sitten Belgiaan, ja siell? h?n saa pysy? pari vuotta...?

?H?h? Mit?? Siell?, miss? ei kukaan ihminen tunne h?nt?!? puuttui em?nt? puheeseen.

?Pid? suusi! Min? en ole viel? puhunut loppuun. Siin? peijakkaan yhdistyksess? Güstrowissa on viisaita, herroja, jotka tuntevat maanviljelyst? ja kaikenlaisia kirjoja. Ja ne sanoivat naapuri Wittille: 'Se, jolla on poika', ne sanoivat, 'ja antaa h?nen laiskotella uunin p??ll?, se on tyhm? aasi'. Ei, sanoivat he, jos h?nest? tahdotaan saada kelvollista maanviljelij??, niin tulee h?nen matkustaa Belgiaan ja oppia korkeampaa maanviljelyst?, joka siell? kuuluu olevan jotain oikein erinomaista. Ja min? sanoin: 'No, mit? sin? arvelet, Witt?'-'Min?k??' h?n sanoi. '*Minun* poikani pit?? l?htem?n sinne'.-'No, sitten pit?? *minun* kanssa, vaikka peijakas perisi', sanoin min?.-Ja nyt sin? tied?t, miten on asian laita, ja pid? nyt siivosti suusi kiinni, sill? min? en tahdo kuulla mit??n vastav?itteit?.?

Tuoli oikein poltti Swartin em?nt??, ja h?n v??nteli itse??n ik??nkuin olisi istunut neulojen p??ll?. Mutta nyt t?ytyi h?nen puhua suunsa puhtaaksi, sill? h?n ei en?? kauempaa voinut hillit? itse??n.

?Mit?? Kas, kas vain! No, t?m?p? vasta loistavaa! Minun pit?? olla vaiti tuommoisen taulap??n t?hden kuin sinun. Vai niin, min? saan pit?? suuni kiinni!?

Ja nyt h?n antoi sanain tulla suustansa. Ja sanat pulppusivat Swartin em?nn?n suusta kuin olut juuri avatusta t?ysin?isest? tynnyrist?.

Ukko Swart istui alallaan k?det ristiss? ja antoi myrskyn riehua. Mutta kun h?n luuli sen menneen ohi, niin se alkoikin uudelleen; eukko oli vain v?h?n vet?nyt henke? v?lill?.

?Vai niin! Sin? tahdot l?hett?? sen viattoman lapsiraukan ulos maailman matkoille? Luulenpa todellakin, ett? niin tekisit, ellen min? ottaisi h?nt? suojaani. Minun oma poikani, oma Fritsini! Meill? ei ole muita kuin h?n yksin, ja mit? tekisit, jos me kadottaisimme h?net?-Senkin vanha nauta!?

?Rauhoituhan, eukkoseni?, sanoi ukko Swart. ?Jos se nyt tuleekin v?h?n maksamaan, niin tahdon mielell?ni uhrata sen h?nen hyv?ksens?. Ja eih?n h?n en?? ole mik??n lapsi, p??sih?n h?n viime vuonna arvannostossa vapaaksi asevelvollisuudesta. Ja mit?p? h?nelle voisi tapahtua; h?nh?n matkustaa yhdess? Kalle Wittin kanssa.?

?Kalle Wittin kanssa! Lammas pannaan siis toisen lampaan kaitsijaksi. H?nh?n on aivan yht? lapsellinen kuin Frits, ja sin? l?het?t ne molemmat onnettomuuteen.?

?Mutta pid? nyt jo suusi, muori! Nyth?n sin? rupeat ihan hulluttelemaan. -Mutta kukaan ei saa sanoa, ett? min? l?het?n poikani onnettomuuteen; -min? matkustan heid?n mukanaan Belgiaan.?

?No, kas t?m?p? vasta kaunista! Ei kest?isi kauaa, ennenkuin santarmit ottaisivat teit? kaikkia niskasta kiinni ja veisiv?t teid?t maankuleksijoina putkaan, jossa saisitte istua pitk?t y?t.?

??l? hulluttele, min? otan passin mukaan!?

?Passin! Sen vaivan voit s??st?? itselt?si. Eih?n sinulla ole s??llist? nen??k??n. Sinulle ei todellakaan anneta mit??n passia. Ja toiseksi: eth?n sin? tunne tiet?k??n.?

?Min? kyselen. Ja nyt min? k?sken sinun sulkea pippurimyllysi. Min? *tahdon*! Ja kun min? *tahdon*, niin min? *tahdon*!?

Ja t?m?n sanottuaan ukko Swart meni ulos ja suuntasi askeleensa naapuriin.

T??ll? vallitsi samanlainen asiantila. Ukko Wittin t?ytyi kest?? kova ottelu vaimonsa kanssa, eik? h?nelle k?ynyt paremmin kuin naapurillensakaan.

?Eukkoni ei oikein tahdo taipua?, sanoi Witt, ?h?n pelk??, ett? pojille voisi tapahtua jotain.?

?Rauhoittukaa toki, naapurin em?nt?!? sanoi ukko Swart. ?Tulevathan pojat takaisin. Mutta menk?? nyt minun eukkoni luokse, haukkukaa siell? ukkonne pahanp?iv?isiksi ja itkek?? sitten molemmat mink? jaksatte, niin kaikki on lopulta hyvin.?

Ja Wittin em?nt? meni.

H?nen tullessaan tupaan istui Swartin em?nt? esiliinalla peitetyin kasvoin. H?n itki ja v??nteli k?si??n ik??nkuin t?ss? olisi ollut kysymys h?nen hengest??n, ja tuokion kuluttua nosti my?s Wittin em?nt? esiliinan silmilleen ja rupesi itke? tihuttamaan. Nyt he molemmat itkiv?t ja valittivat kilpaa. Ja kun itku rupesi tulemaan liian v?kin?iseksi, alkoivat he huutaa molemmat yht'aikaa.

?Kuinka t?m? kaikki p??ttyyk??n! Kunpa jo olisimme el?neet kaiken t?m?n ohitse!?

?Pitikin h?nen p??st? vapaaksi sotapalveluksesta!? valitti Swartin em?nt?.

?Min? olen neulottanut Kallelle seitsem?n uutta paitaa ja uudet siniset housut?, ruikutti Wittin em?nt?.

?Frits saa uuden takin, ja nyt pit?? h?nen l?hte? Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!?

?Kuules, tied?tk? miss? se Belgia on??

?En, kukapa sen voi tiet??? Mutta pitk? matka sinne on, ja siell? on villej? ihmisi? ja ry?v?reit? ja susia ja rautateit?. Minua rupeaa ihan v?risytt?m??n kun vain ajattelenkin sit?!?

?Niin, eik?s se ole kauheata!?

?Eiv?tk? ne nyt voisi l?hett?? poikia johonkin maanviljelyskouluun t?ss? maassa? Minulla on serkku Kriwitziss?....?

?Niin, sanos muuta! Minun ukkoni on pannut n?m? ajatukset sinun ukkosi p??h?n. He tahtovat vain itse p??st? matkustamaan alas Tyroliin tai Puolaan ja kuljeksimaan ymp?ri pitkin maanteit?.?

?Naapuri kulta ... kuules nyt!?

?Ei t?ss? mik??n auta. He ovat nyt kerta saaneet sen p??h?ns?. Mutta kunhan he kerran ovat palanneet kotiin, niin...?

?Ja minun Kalleni ei saa menn? siihen kirottuun seuraan. H?n ei saa, sen lupaan, ja min?h?n sent??n olen pojan ?iti.?

?Anna nyt asian olla, ?l?k? sano mit??n, niin on viisainta. Mutta kun he ovat tulleet takaisin, kas silloin he saavat n?hd? toista!?

Kun he olivat ehtineet tehd? t?m?n sopimuksen, astui Frits huoneeseen. H?n oli ollut kyl?ss? puhelemassa hetkisen lukkarin Dorotean kanssa alhaalla vanhan seljapuun luona. He olivat siell? vannoneet toisilleen ikuista uskollisuutta, ja kun Frits saisi vastaanottaa talon, viett?isiv?t he h??ns?, panivatpa sitten vanhemmat vastaan miten kovasti tahansa. Swartin em?nt? ei n?et k?rsinyt, ett? n?ill? kahdella oli niin paljon puhumista toisillensa. Ei h?nell? kuitenkaan ollut mit??n Doroteaa vastaan, p?invastoin. Dorotea oli kaunis tytt?, ja h?nell? oli hyv? ymm?rryksen lahja. Sen lis?ksi oli h?n nokkela neuloja; h?n oli aivan ?skett?in neulonut Swartin em?nn?lle uuden kapan. Mutta Fritsk? ottaisi h?net? Ei! Sill? Dorotea oli liian k?yh?. Vaikkapa k??nt?isiv?t h?net yl?salaisin, vakuutteli Swartin em?nt?, ei asiasta sittenk??n tulisi mit??n. Dorotea oli liiaksi paljasjalkainen, ja jos h?nen Fritsins? tahtoisi naida, saisi h?n kyll? aivan toisenlaisia tytt?j? kuin Dorotea. Olihan t?ss? tarjolla kauppias Hahnin tyt?r ja kestikievarin orpana, mutta lukkarin Dorotea oli liian k?yh?!

Frits astui iloisin kasvoin tupaan. H?n ja Dorotea olivat nyt tehneet sopimuksensa; h?n oli niin iloinen, niin onnellinen.

Kun Swartin em?nt? n?ki h?nen tulevan, sanoi h?n:

?Sin? hymyilet, poikaseni, vaikka sinun ennemmin pit?isi itke?. Kunpa vain tiet?isit mit? on tapahtunut.?

?Niin?, lis?si Wittin em?nt?, ?t?ss? on kysymyksess? kauheita asioita.?

Ja nyt rupesi ?iti kertomaan ja selitt?m??n h?nelle asiaa. Eukko oli luullut, ett? Frits rupeaisi itkem??n; mutta Frits kuunteli h?nen sanojaan vain puolella korvalla, h?nen ajatuksensa olivat vanhan seljapuun ja lukkarin Dorotean luona.

?Onkos kukaan mokomata ennen n?hnyt?? puhkesi Swartin em?nt? ihmettelem??n. ?Etk?s sin? tuhma poika istu tuossa irvistellen? Mink?t?hden sin? et itke? Luuletkos, ett? min? leikki? lasken? Ja mik? sinua muuten niin huvittaa? Sin? vain nauraa h?h?t?t, kun min? itken katkeria kyyneleit?!?

Ja taas nosti Swartin em?nt? esiliinan silmilleen.

Frits ajatteli vain vanhaa seljapuuta ja omaa Doroteaansa. Se pojan-nahjus ei lainkaan halunnut itke?. ?idin itku ja toruminen ei auttanut; Frits ei tahtonut itke?. Ja niin tuli ilta, ukko Swart tuli kotiin ja Wittin em?nt? sanoi hyv?stit. Ja tuokion kuluttua olivat kaikki s?ngyss?.

Kuu kumotti ikkunasta sis??n, ja sein?kello naksutti: tik tak, tik tak!

Swartin em?nt? n?ki kauheaa unta. Kolme isoa, valkoisiin raiteihin verhottua miest?, joilla oli kyyn?r?n pituiset parrat, hy?kk?si Fritsin kimppuun ja vei h?nen uuden takkinsa, ja seitsem?n sutta s?i h?net suuhunsa saappaineen p?ivineen, eik? se poika-nahjus sittenk??n tahtonut itke?. Ukko Swart taasen n?ki unta santarmeista, jotka taittuivat h?nt? niskasta maantiell? ja veiv?t putkaan-ja Frits, niin, h?n n?ki unta lukkarin Doroteasta.