Kuningas Richard Kolmas

GLOSTER.

H?vyt?n koira! Seis, kun min? k?sken!

Pois rinnoiltani pertuskasi siirr?,

Tai, kautta Paavalin, sun maahan paiskaan

Ja sinut survon, korska kerj?l?inen!

(Kantajat laskevat arkun maahan.)

ANNA.

Kah! Vapisette kaikki! Pelk??ttenk??

Ah! Teit' en moiti, kuolevia teit?:

Pirua kuolevaisen silm' ei sied?, -

Pois, sin? hirvitt?v? hornan airut!

Vallassas oli vaan tuon kuolleen ruumis,

Mut h?nen sieluaan et saa; siis, poistu!

GLOSTER.

Sulo pyhimys, noin ?l? noidu, hurskas!

ANNA.

Ruma perkel, ?l? h?iri, Herran t?hden!

T?st' onnen maasta helvetin sa teit,

Kiroilla, tuskan huudoilla sen t?ytt?in.

Jos ilo sull' on n?hd? inhat ty?si,

Niin tuoss' on teurastustes taidon n?yte. -

Oi, herrat, n?hk??s: Henrik vainaan haavat

Suuns' avaa j?yk?n uuteen veren vuotoon!

Punastu, h?pee, rujo luodenkanto,

Kun l?sn?olosi saa kylm?t, tyhj?t

Ja verett?m?t suonet verest?m??n:

Tekosi luonnoton ja petomainen

T??n perin luonnottoman tulvan nostaa. -

Jumala, joka loit t?n veren, kosta!

Maa, mantu, joka joit t?n veren, kosta!

Murhaajan p??h?n nuoles iske, taivas!

Maa, ratkee, niele h?net el?v?lt?,

Kuin veren nielit hyv?n kuninkaankin,

Tuon hornan palkkalaisen teurastaman!

GLOSTER.

Rakkauden ohjett' ette tunne, rouva:

Hyv?ll? pahaa kosta; sit? siunaa,

Ken sua kiroo.

ANNA.

Konna, sin' et tunne

Lakia Jumalan etk' ihmisten;

Pahinkin peto tuntee s??limyst?.

GLOSTER.

Mut min? en, ja siis en ole peto.

ANNA.

Oo, ihme: perkeleetkin puhuu totta!

GLOSTER.

Ihmeemp??, ett? enkelit noin raivoo. -

Jumalan ihanainen naiseksi,

Suvaitkaa luulluista mun synneist?ni

T?ss' edess?nne t?ysin puhdistaita.

ANNA.

Ruttoinen vihalainen mieheksi,

Suvaitse tietyist? sun synneist?si

Mun t?ysin kirota sua, kirottua.

GLOSTER.

Somempi kuin voi mainitakaan kieli,

Suvaitkaa hetki mulle puolustukseen.

ANNA.

Rumempi kuin voi aatellakaan mieli,

Sill' itses puolustat, ett' astut hirteen.

GLOSTER.

Mun syyhyn saattais moinen ep?toivo.

ANNA.

Mut ep?toivo tuo sua puolustaisi;

N?in koston ansaitun sa itse saisit,

Jok' ansiottomasti muita tapoit.

GLOSTER.

Mutta ent?, jos en tappanutkaan heit??

ANNA.

Niin el?isiv?t; mutta kuolleit' ovat

Ja sinun kauttas, hornan palkkalainen.

GLOSTER.

En miest?s surmannut.

ANNA.

No, siis h?n el??,

GLOSTER.

Ei, kuollut on h?n: Edward h?net tappoi.

ANNA.

Sen valehtelit omaan p??h?s, herja:

Sen verenp? sen n?ki Margareeta

Sun murhaveitsest?si h?yryv?n,

Jonk' oisit h?nen rintahansa sy?ssyt,

Jos iskua ei torjunut ois veljes.

GLOSTER.

Mua h?nen herjakielens' ?rrytti,

Mun, syytt?m?n, kun p??h?n syyn h?n syyti.

ANNA.

Sua oma verivimmas ?rrytti,

Jok' uneksi vaan aina teurastusta.

Tapoithan t?m?n kuninkaan.

GLOSTER.

Sen my?nn?n.

ANNA.

Vai my?nn?t, m?yr?? My?nt?k??n my?s Luoja,

Ett' ilkity?st?s kadotukseen joudut!

Oi, lempe? h?n oli, jalo, hurskas.

GLOSTER.

Siis omiansa taivaan kuninkaalle.

ANNA.

H?n taivaass' on, mut sinne sin' et tule.

GLOSTER.

Mua kiitt?k??n, kun autoin h?nt? sinne;

H?n sopii sinne paremmin kuin maahan.

ANNA.

Ja sin? sovit parhain helvettiin.

GLOSTER.

Viel' yhteen paikkaan, - saanko sanoa?

ANNA. Niin, vankityrm??n.

GLOSTER.

Teid?n makuusuojaan.

ANNA.

Paetkoon rauha sinun makuumailtas!

GLOSTER.

Niin tekee, kunnes makaan teid?n luona.

ANNA.

Ma toivon vaan.

GLOSTER.

Ma tied?n sen. - Mut, Anna, -

Purevaa t?t? sanasutka-kiistaa

Kalsompaan ??nitapaan vaihtaaksemme -

Syy Plantagenetien ?kkisurmaan,

Niin Henrikin kuin Edwardin, se eik?

Lie moitittavampi kuin itse teko?

ANNA.

Sin' olit syy ja kirottu my?s teko.

GLOSTER.

Sulonne t?h?n tekoon oli syyn?,

Sulonne, joka unessa mua kiusas

K?siksi k?ym??n koko mailman surmaan

Vaan hetken ilost' iharinnoillanne.

ANNA.

Jos uskoisin sua, murhamies, niin raastais

Sen sulon poskiltani pois n?? kynnet.

GLOSTER.

N?? silm?t moist' ei siet?is sulon hukkaa;

Mun n?hteni sit' ette turmeleisi;

Siit' elvyn niin kuin mailma auringosta;

Mun p?iv?ni se on, mun el?m?ni.

ANNA.

Y? p?iv?lles, ja surma el?m?llesi.

GLOSTER.

?l' itse?si kiroo, sulo luomus:

Kumpikin olet.

ANNA.

Soisin, ett? oisin,

Niin ett? sinulle ma kostaa saisin.

GLOSTER.

Olisi mit? luonnottomin teko

H?nelle kostaa, joka sua lempii.

ANNA.

Olisi oikea ja viisas teko

H?nelle kostaa, joka miehein tappoi.

GLOSTER.

Ken, armas, sulta miehen vei, sen teki

Paremman miehen hankkiakseen sulle.

ANNA.

Parempaa miest' ei hengi p??ll? maan.

GLOSTER.

On mies, ken paremmin kuin h?n sua lempii.

ANNA.

Ken se?

GLOSTER.

Plantagenet.

ANNA.

Se nimi h?ll?.

GLOSTER.

Niin sama nimi, paremman vaan lainen.

ANNA.

Miss' on h?n?

GLOSTER.

T?ss?.

(Anna sylkee h?neen.)

Miksi minuun syljet?

ANNA.

Oo, ett' ois surman myrkky? se sulle?

GLOSTER.

Noin ihanassa milloin asui myrkky?

ANNA.

Niin, vihatumpaan milloin osui myrkky?

Pois, konna! Silm?ni sa sokaiset.

GLOSTER.

Sun silm?s, armas, soaissut on minun.

ANNA.

Oo, jospa basiliskeja ne oisi

Ja kuoliaaks sun l?isiv?t!

GLOSTER.

Oi, jospa'

Niin saisin kuolla kerrassaan; nyt minut

Ne el?v?lt? surmaavat. Nuo silm?t

Kiers' itkun suolaisen mun silmist?ni,

Lapsekkain kyynelin ne soaisten,

N?? silm?t, joit' ei kostuttanut s??li.

Kun itkiv?t York is?ni ja Edward

Rutlandin parkuhuudon kuullessansa,

Kun musta Clifford h?neen miekkans' iski,

Tai uljas is?si kun lapsen lailla

Is?ni synk?n kuolintarun kertoi

Ja kymmenesti suupui nyyhkytykseen,

Ett' oli kuulijainkin silm?t m?rj?t

Kuin lehv?t sateessa; ja n?iss? kauhuiss'

Urokas silm?n' itkun hell?n hylki,

Ja mit' ei surut n?? siit' irti saaneet,

Sen sulos sai; mun soannut on itku.

En yst?v??, en vihamiest? k?rt?,

Ei mairesanaa kielenik??n tunne,

Mut nyt kun sulosi ma palkaks toivon,

Niin ylv?s syd?n k?rtt??, kieli mairii.

(Anna katsoo h?nt? halveksivasti.)

?l' ivaan moiseen huuliasi s??nn?.

Ne suuteloit' on eik? pilkkaa varten.

Jos et voi kostoltasi anteeks suoda,

Ter?v?k?rkisen saat tuossa miekan:

Se t?h?n uskolliseen poveen paina,

Vapauta sua jumaloiva sielu,

Sen kuoliniskulles nyt paljastan ma,

Rukoillen polvillani kuolemaa.

(Paljastaa rintansa; Anna tavoittaa h?nt? miekalla.)

?l' esty; Henrik kuninkaan ma tapoin,

Vaan sulosi mua siihen houkutteli.

No, joudu! Min? Edward prinssin pistin;

(Anna tavoittaa h?nt? miekalla.)

Vaan n?k?si taivainen mua kiihoitti.

(Anna antaa miekan vaipua.)

Nyt nosta miekka, taikka minut nosta!

ANNA.

No, nouse, teeskelij?! Surmaas toivon,

Mut en sen toimittaja tahdo olla.

GLOSTER.

Mun k?ske toimittaa se, ja sen t?yt?n.

ANNA.

Sen olen tehnyt.

GLOSTER.

Vihoissasi teit sen.

Se sano uudelleen, niin t?m? k?si,

Mi lemmen t?hden lemmen surmas sulta,

Nyt surmaa viel? taatummankin lemmen,

N?in syyp??ks sinut tehden kahteen surmaan.

ANNA.

Jos mieles tuntisin ma!

GLOSTER.

Se kielell?ni asuu.

ANNA.

Molemmat voivat pett??.

GLOSTER.

Ei silloin mik??n taattu.

ANNA.

No, hyv?, tuppeen miekka!

GLOSTER.

Siis rauhan mulle takaat!

ANNA.

Sen saat sa tiet?? vasta.

GLOSTER.

Siis toivoako saanen?

ANNA.

Sen kaikki saavat, toivon.

GLOSTER.

T?? sormus ota multa.

ANNA.

Ken ottaa, viel' ei anna.

(Panee sormuksen sormeensa.)

GLOSTER.

Niin kuin t?? sormus sormeasi kiert??,

Poveskin syd?n-raukkaseni kietoo!

Kumpaakin helli, kumpikin on sinun.

Ja jos suot ihastuneen orja-raukan

Sun sulok?dest?si armon pyyt??,

Niin ij?ks h?nen onnensa sa turvaat.

ANNA.

Mik' on se?

GLOSTER.

Ett? t?m?n surun toimen

J?t?tte h?lle, jolla enemm?n

On syyt? suruun, sek? Crosby-placeen

Menette oiti; Chertseyn luostariin kun

Pyhill? menoill' olen haudannut

T??n jalon kuninkaan ja hautansakin

Katuman kyynelill? kastellut,

Tapaamaan teit? rienn?n viipym?tt?.

Monesta salasyyst? rukoilen nyt:

Luvatkaa t?m?.

ANNA.

Syd?mmest?n' aivan.

Ja minua se suurest' ilahduttaa,

Ett' olette n?in katumukseen tullut. -

Tressel ja Berkley, mua seuratkaa.

GLOSTER.

Sanokaa j??hyv?iset.

ANNA.

Kannattaako?

Mut koska mairimaan mua opetitte,

Kuvailkaa, ett? tein jo j??hyv?iset.

(Lady Anna, Tressel ja Berkley menev?t.)

GLOSTER.

Edelleen ruumis viek??.