pa

Viel? vimmoissaan vihasta h?n heitti suitset muutamalle palvelijall

an h?n kyll? huomasi jotakin tavatonta olevan tekeill?, mutta J?sse Eerikinpoika piilotti taaksensa Yrj? mestarin, joka parhaiten olisi ilmaissut, mihin tekoon he olivat ryhtym?ss?. Jollei n?in olisi k?yny

hdess? voudin kanssa puolustaa linnaa, kunnes apua voisi tulla muilta voudeilta j

sarvoinen. Seuratkaa, minua salakammioonne. Te voitte my?skin tulla mukaan, Juhani Wale,

i Walekaan helposti ymm?rrett?vist? syist? olleet eritt?in halukkaita paljastama

onsa mit? vankiin tuli ja poistui sen j?lkeen Juhani Walen seuraamana ritarin kanssa. T?m? k??

akin on jotakin t?rke?t? toimitettavaa", lis?si h?n itsekseen ovea l?hetess??n, "sill? paaston ovat h?nen pyhyytens? paavi ja h?nen pyh? seurueensa tehneet syntiselle ihmisparalle liian pitk?ksi. Ei sit? kest? puoltakaan, kun on kalaa vatsassa ja vett?, tietysti, sill? neh?n kuuluvat yhteen...

houkuttelevana ja tunsi k?ryn nousevan niist? monista herkuista, joita herrasp?iv?llisiksi oli saatu ja jotka kaikki, vaikka niit? sanottiinkin kaikenlaisiksi kalalaitoksiksi, kuitenkin kutkutte

hell? oli olento, joka tuskaisena odotteli h?nen poistumistaan. Ei h?n my?sk??n voinut kuulla, ett?

ja h?nen kummallisista ilmevaihteluistaan huomasivat ovee

n. H?n oli hunnulla peitetty; mutta astuttuaan muutamia

udesta, vaan sit?, joka yht? usein ilmaisee taistelua, mink? luja tahto on p??h?n asti taistellut ja ratkaissut.

olivat k?yneet istumaan kahden puolen vankia ja loivat verkalleen l?hestyv??

sottaen, josta oli tullut, ja jatkoi vastausta odottamatta, "voittehan se

ielistelev?isesti hymyillen: "Siin? olette oikeassa, arvoisa neiti, ja vallan kernaasti min? hetken ajaksi j?t?n t??ll? sis?ll? vartioimisen teid?n h

?nen ohitsensa. Kun ovi palvelijain per?st? sulkeutui, niin h?n k??nsihe vankiin p?in, joka synkk?n?

ssa n?emme j?lleen toisemme!" N?in h

kuin olisi tahtonut hillit? syd?mens? levotonta tykytyst?. Mutta h?nen katseensa oli synkk? ja h?ne

an l?heisyydess?. Kaiketi sen muistatte. Aurinko oli laskeutumassa l?nteen vuorien taakse, kun minut tapasitte ison vaahteran alla. Monta ajatus

?nne on minut pannut... Kyll? muistan sen illan, josta puhutte, ja mit? teilt? kysyin ... haa, min? mielet?n kansan lapsi, kuinka saatoinkaan l

tavottaen h?nen k?tt?ns?, "oletko hetke?k??n voinut uskoa, ett? min?, ett? Ewersten

k?tt?, joka liian my?h??n h?nelle ojennettiin. Mutta tuossa tuokiossa v?ist

n, en sit? en?? usko! Suokaa anteeksi, olenhan voinut petty?... Elk??k? pelj?tk?, arvoisa neiti, toistavani kysymyst?ni... Ylpeytt? olen periny

yden varjo ilmausi

iin levottomuutta ja tuskaa ilmaisevin silmin

aromattomuutenne t?hden saitte, kun is?ni palvelijat toivat teid?t Gripsholmaan ... ah, olin niin iloinen n?hdess?ni teid?t taas yht? terveen? ja vahvana kuin sin? p?iv?

on ollut aikaa sit? ajatella... Totta on, ett? teit? rakastan, mutta rakkauteni on vangittuna el?v? povessani. Teit? olen muisteleva pyh?n

Agnes ja suu meni vienoon hymyyn, joka tuskin

heitt?k?? moiset ajatukset mielest?nne, nuorukainen!' N?in h?n sanoi ja viel? muutakin kulkiessamme linnaa kohti. Siell? h?n tarttui k?teeni ja lis?si: 'Kasvatusis?nne on palannut kuninkaan puheilta, menk?? h?nen luoksensa ja sanokaa h?nelle rakkaat terveiset Hannu kreivilt?. Huomenna olette varmaankin valmis l?htem??n linnastani

n h?n ik??n kuin sit? v?ltt??kseen astui pari askelta taakse p?in, kalisiva

. silloin?"

la, jossa teist? erosin, ja aivan eteeni, juuri sille paikalle, jossa muutamia tuntia s

ja liitti k?tens? ristiin, "olitte oi

n miekkani, olin muka Ew

ole mahdollista, ei, ei, He

t??ll?. Synke?t ajatukset ovat siit? l?htien minua vaivanneet ja niiden vallassa olen ajatellut pahaa teist?kin, arvoisa neiti. Nyt olen

ti h?n on rankaiseva sit?, joka on uskaltanut h?nen vieraalleen v?kivaltaa te

t is?nne nime? kiroomaan! Ja min? uskon teit? ... niin, min? uskon teit?, Agneksen is? ei saata tehd? ilkit?it?. Onko h?ne

?ni h?nen selk?ns? takaa, "sen lupau

ntyiv?t p?in. He n?

sa, vaikkapa olisivatkin olleet v?hemmin asiaansa kiintyneet, kuin olivat. Voudin huulien pirullinen hymy h?nen hiipiess??n lattian poikki ja h?nen silm?ins? kalvava tuli,

ssa puhelette. Mutta t?m? kerta on, toivoakseni, viimeinen. Nyt voitte sanoa toisillenne j??hyv?iset ainaisek

valtama isku sai vou

ekemist?!" sanoi h?n. "Ei arvoisa n

tta vouti riensi h?nen j?lkee

e on my?h?ist?, h?n ei en?? ole linnassa. H?n ei voi pelastaa vankia, jota niin rakastatte. Eik

ostaen ja rient?en voudin luokse, "antakaa arvoisan neidin vapaast

lkallisen ka

tehnyt, koska mielett?m?sti rakastatte t?t? talonpoikaa. T?m? este on v?lilt?mme h?vi?v?... El? tuskittele Herman, t?m? viereinen k?yt?v? on t?ynn? minun v?ke?ni, viittaan vaan, ja vihallasi et mit??n mahda ... el? pakota minua syrj?isten n?hden t?ytt?m??n mit? tarkoitan!... Te puhuitte lupauksesta, kun puheenne keskeytin. Min?kin olen tehnyt lupauksen, joka teid?n mole

en tuon h?vytt?m?n hylki?n. Mutta t?m? lykk?si Agneksen eteens? j

Juhani Walen silmiss? sit? vastoin paloi kamala riemun tuli. H?ness? synnyttiv?t ylenm??r?ist? iloa ne

taan teid?n rakkautenne my?skin voi h?net pelastaa. Ojentakaa minulle k?tenne, sanokaa tahtovanne

at kuin k??rmeen, kun t?m? leikittelee s

loin ennen puolta p?iv?? ole saanut my?ntymyst?nne ja lupaustanne, niin on osavasti kello kaksitoista Herman Be

naistenhuoneeseen, Agnes neiti, oletteh

ivat joutuin sis??n ja ymp?r?iv?t Hermanin, mutta

onta tuskaa. Raskaasti huoaten h?n sitten antoi p??ns? painua rynt?ille ja vas

Juhani Wale taas sis??n ja kohta h?nen j?lest?ns? pitk?, pu

iemme mukaamme. Kierr?mme samaa tiet? takaisin Borgan?siin. Parast

i p??t?ns? ja pois

vat Ture Turenpoika j

n?ytti k?yv?n

aan ratsaille, vouti?"

ni W

anpihalla, tuossa tuokiossa l

vi miten k?vi. Olkaa siit? varma, ett? palkkanne on suuri, kun tilinteon p?iv? tulee.

j?lkeen kuului kavionkopsetta nostosill

ski k?tens? J?sse Eerikinpojan olkap??