ilo Fedulitsh Shitkow, jo vanhemmalla puolen ik?? oleva mies, jolta, h?nen oman puheensa mukaan, ei puuttunut itseens? tyytyv?isyytt?. Yleens? asui koko h?nen olennossaan t?nkaltainen esi

ta vastaan, - sen konstin min? osaan perin pohjin", puheli h?n, melkein omia hampai

nen, johon ?itini luotti. Shitkow'in kasvot olivat pitk?laiset, niinkuin hevosella; ne olivat kasvanut t?yteen p?lynkarvaisia hivuksia, posketkin silmi? my?ten olivat karvain peitossa. Kovimmillakin pakkasilla h?nen kasvonsa olivat hiess?, joka kastepisaroina k

miehest? on, mutta kumminkin h?n hankk

onen, toimeen sen tyt?n kanssa?

hti itseens?

omppania armeijassa, ja kurissa min? ne pidin; niin olivat k

a aatelisneitsyt, vaimo, taas toist

itkow j?lleen. "T?m?n kaiken min? hyvin ymm?r

itini, "Eulampia ei s