Aikakone by H. G. Wells
Aikakone by H. G. Wells
Johdanto.
Aikakulkija (sit? nime? sopii meid?n h?nest? k?ytt??) selitteli meille paraikaa er?st? syv?llist? kysymyst?. H?nen harmaat silm?ns? loistivat ja v?lkehtiv?t, ja h?nen muuten kalpeat kasvonsa punottivat ja n?yttiv?t eloisilta. Valkea paloi iloisesti, ja hopealilja-lampuista s?dehtiv? pehme? valo tavoitteli meid?n laseissamme tavantakaa esiin vilahtelevia kuplia. Tuolimme, jotka olivat h?nen keksint??ns?, paremminkin meit? hyv?illen syleiliv?t kuin sallivat istua, ja meit? ymp?r?i tuollainen herkullinen p?iv?llisen j?lkeinen ilmakeh?, jolloin ajatus liit?? suloisen vapaana t?sm?llisyyden kahleista. Ja t?ll? tavoin h?n sen esitti meille - tehostaen sanojansa laihalla etusormellaan viittoillen - meid?n veltosti ihaillessamme h?nen suurta kekseli?isyytt??n ja h?nen vakavuuttaan t?h?n uuteen paradoksiin n?hden, jona me sit? pidimme.
"Teid?n tulee nyt tarkoin seurata minua. Minun on nyt vastustettava paria jotenkin yleist? k?sityst?. Niinp? esimerkiksi v?it?n, ett? geometria perustuu er??seen v??rink?sitykseen".
"Siit? ei meit? niink??n helposti saada vakuutetuiksi", huomautti
Filby, punatukkainen, v?ittelynhaluinen mies.
"En aio pyyt?? teit? hyv?ksym??n mit??n ilman j?rkev?? syyt?. Pian kyll? my?nn?tte sen verran kuin tarvitaankin. Tied?tte tietysti, ett? matemaattista viivaa - viivaa, jonka paksuus on nolla - ei todellisuudessa ole olemassa. Opetettiinhan se teille koulussa? Eik? liioin matemaattista pintaa. N?m? ovat pelkki? k?sitteit?".
"Aivan niin", sanoi sielutieteilij?.
"Eik? kuutiokaan, jolla on vain pituus, leveys ja paksuus, voi todellisuudessa olla olemassa".
"Sit?p? min? vastustan", sanoi Filby. Tottahan kiinte? esine on olemassa. Kaikki todelliset esineet ..."
"Siten ajattelevat useimmat ihmiset. Mutta odotapas hiukan! Voiko silm?nr?p?yksellinen kuutio olla olemassa?"
"En jaksa seurata ajatustasi", sanoi Filby.
"Voiko kuutio, jonka olemassaolo ei hetke?k??n jatku, todella olla olemassa?"
Filby alkoi mietti?.
"Jokaisella todellisella esineell?", jatkoi aikakulkija, "t?ytyy luonnollisesti olla nelj? ulottuvaisuutta: pituus, leveys, paksuus ja - jatkuvaisuus. Mutta er??n luontaisen heikkoutemme takia, jonka aivan heti tahdon teille selitt??, olemme taipuvaiset j?tt?m??n t?m?n tosiseikan huomioon ottamatta. On olemassa todella nelj? ulottuvaisuutta, joista kolmea sanomme avaruusulottuvaisuuksiksi, ja nelj?s on aika. Mutta olemme taipuvaiset tekem??n ep?todellisen erotuksen kolmen ensim?isen ja nelj?nnen ulottuvaisuuden v?lill?, koska sattuu olemaan niin, ett? meid?n tietoisuutemme liikkuu, ajoittain keskeytyen, yhteen suuntaan tuota nelj?tt? my?ten el?m?mme alusta sen loppuun saakka".
"T?m?", virkahti er?s hyvin nuori mies turhaan yritellen saada sikarinsa syttym??n lampun liekin yll?; "t?m? on todellakin sangen selv??".
"No niin, on hyvin merkillist?, ett? t?m? seikka niin yleisesti j?tet??n huomioon ottamatta", jatkoi aikakulkija hiukan hilpe?mmin. "T?t?p? todella tarkotetaan nelj?nnell? ulottuvaisuudella, vaikka jotkut henkil?t, jotka puhuvat nelj?nnest? ulottuvaisuudesta, eiv?t tied? tarkottavansa juuri t?t?. Se on vain toinen ajan tulkinta. Ajan ja kolmen avaruusulottuvaisuuden v?lill? ei ole mit??n muuta eroa kuin se, ett? meid?n tietoisuutemme liikkuu aikaa pitkin. Mutta jotkut typer?t ihmiset ovat takertuneet tuon ajatuksen nureaan puoleen. Olette kai kaikki kuulleet mit? he sanovat t?st? nelj?nnest? ulottuvaisuudesta?"
"Min? en ole", sanoi er??n maaseutukaupungin pormestari.
"Yksinkertaisesti n?in. Meid?n matemaatikkojemme m??rittelem?ll? avaruudella on kolme ulottuvaisuutta, joita voi nimitt?? pituudeksi, leveydeksi ja paksuudeksi, ja on se aina m??ritelt?viss? kolmen pinnan avulla, joista jokainen muodostaa suoran kulman toisten kanssa. Mutta muutamat filosoofit ovat tiedustelleet, miksi on kyseess? juuri kolme ulottuvaisuutta - miksei voisi olla viel?kin jokin suunta, joka muodostaa suorat kulmat kolmen muun ulottuvaisuuden kanssa? - ovatpa koettaneet laatia neliulottuvaisuus-geometriankin. T?t? selvitteli professori Simon Newcomb New-Yorkin matemaattiselle seuralle vain noin kuukausi takaperin. Tied?tte, ett? tasaisella pinnalla, jolla on vain kaksi ulottuvaisuutta, voimme piirt?m?ll? esitt?? kolme ulottuvaisuutta omaavan kiinte?n kappaleen, ja samoin arvellaan voitavan kolme ulottuvaisuutta omaavien esineiden mallin mukaan esitt?? sellainen, jolla on nelj? - kunhan vain voitaisiin hallita esineen perspektiivi. Ymm?rr?ttek??"
"Luulenpa k?sitt?v?ni", mutisi pormestari. Ja kulmiaan kurtistaen h?n vaipui syv??n tutkisteluun, ja h?nen huulensa liikkuivat kuin salaper?isi? sanoja toistellen. "Niin, luulisin sen nyt ymm?rt?v?ni", h?n hetkisen per?st? toisti ilahtuen lyhyeksi aikaa.
"No, saatanpa kertoa teille jonkun aikaa pohtineeni t?t? neliulottuvaisuus-geometriaa. Jotkut saavuttamistani tuloksista ovat merkillisi?. T?ss? esimerkiksi n?ette valokuvia er??st? miehest? eri ik?kausilta - kahdeksan vuotiaana, viisitoista-, seitsentoista-, kahdenkymmenenkolmen vuotiaana ja niin edesp?in. N?m? kaikki ovat ilmeisesti ik??nkuin lohkoja, kolmiulottuvaisuuskuvia h?nen neliulottuvaisuusolennostaan, joka on m??r?tty ja muuttumaton".
"Tiedemiehet", jatkoi aikakulkija pys?hdytty??n sen verran, ett? edellinen voitiin kunnolla sulattaa, "tiet?v?t varsin hyvin, ett? aika on vain jonkinlaista avaruutta. T?ss? n?ette yleisen tieteellisen kuvion, s??kaavakkeen. T?m? viiva t?ss?, jota sormellani seuraan, osottaa ilmapuntarin liikkeen. Eilen se oli n?in korkealla, illalla se laski, t?n? aamuna nousi j?lleen, ja sitten hiljalleen yl?sp?in aina t?h?n asti. Eih?n elohopea totisesti piirt?nyt t?t? viivaa miss??n yleisesti omaksutuista avaruusulottuvaisuuksista? Mutta viivan se varmasti piirsi, ja meid?n t?ytyy sent?hden p??tell? sen tapahtuneen aikaulottuvaisuudessa".
"Mutta", sanoi l??k?ri tuijottaen kiinte?sti takan hiilustaan, "jos aika todella on vain nelj?s avaruusulottuvaisuus, miksi sit? sitten pidet??n ja on aina pidetty jonakin muuna? Ja miksi emme voi liikkua ajassa, niinkuin liikumme muissa avaruusulottuvaisuuksissa?"
Aikakulkija hymyili. "Oletko niin varma siit?, ett? voimme liikkua vapaasti avaruudessa? Oikealle ja vasemmalle, eteen- ja taaksep?in voimme kyll?kin esteett?m?sti liikkua, ja niin on asianlaita aina ollut. My?nn?n ett? kahdessa ulottuvaisuudessa liikumme mielinm??rin. Mutta miten lie yl?s- ja alasliikkumisen laita? Siin? rajoittaa meit? painovoima".
"Eip? ehdottomasti", vastusti l??k?ri. "Onhan ilmapalloja".
"Mutta ennen ilmapalloa ei ihminen voinut vapaasti liikkua kohtisuorassa suunnassa, ellemme ota lukuun hypp??mis-yrityksi? ja pinnan ep?tasaisuuksia".
"Voitiin kuitenkin hiukan liikkua yl?s ja alas", v?itti l??k?ri.
"Helpommin, paljoa helpommin alas kuin yl?s".
"Mutta ajassa ei voida lainkaan liikkua, ei voida p??st? irti nykyhetkest?".
"Rakas herraseni, siin?p? juuri erehdyt. Siin?p? juuri koko maailma on mennyt harhaan. Alituisestihan me siirrymme pois nykyhetkest?. Meid?n henkinen olemuksemme, joka on aineeton ja vailla ulottuvaisuuksia, kulkee aikaulottuvaisuutta my?ten tasaisella nopeudella kehdosta hautaan. Aivan samoin kuin kulkisimme alasp?in, jos alkaisimme el?m?mme 50 engl. peninkulman korkeudella maanpinnasta".
"Mutta suuri vaikeus piilee siin?", keskeytti sielutieteilij?, "ett? voimme liikkua kaikissa avaruuden suunnissa, mutta emme ajassa".
"Siin?p? juuri on suuren keksint?ni itu. Mutta erehdyt sanoessasi, ett? emme voi liikkua ajassa. Jos esimerkiksi muistelen hyvin el?v?sti jotakin tapausta, niin siirryn taaksep?in siihen silm?nr?p?ykseen, jona se sattui: muutun poissaolevaksi, kuten sanotaan, siirryn hetkeksi ajassa taaksep?in. Tietysti meilt? puuttuu keinoja j??d? sinne miten pitk?ksi aikaa hyv?ns?, samoinkuin villi-ihminen ja -el?in ei saata pysytell? kuuden jalan korkeudella maankamarasta. Mutta sivistynyt ihminen on raakalaista edullisemmassa asemassa t?ss? suhteessa. H?n kykenee uhmaamaan painovoimaa ilmapallossa ja miksi h?n ei voisi toivoa loppujen lopuksi kykenev?ns? pys?hdytt?m??n kulkunsa tai kiihdytt?m??n sit? aikaulottuvaisuuttakin my?ten tai vaikkapa k??ntym??n ja kulkemaan toista tiet??"
"Oho, t?m?", alkoi Filby, "on aivan..."
"Kuinka niin?" kysyi aikakulkija.
"Se sotii j?rke? vastaan", v?itti Filby.
"Mit? j?rke??" kysyi taas aikakulkija.
"Sin? voit todisteluillasi osottaa mustan valkeaksi, mutta minua et ikin? saa vakuutetuksi", v?itti Filby.
"Ehk? en", my?nsi aikakulkija. "Mutta nyt alatte ymm?rt?? mit? tarkat tutkimukseni neliulottuvaisuus-geometriassa tarkottivat. Kauvan sitten minulla oli h?m?r? aavistus koneesta..."
"joka kulkisi ajan halki!" huudahti hyvin nuori mies.
"joka esteett?m?sti kulkisi mihin suuntaan hyv?ns? avaruudessa ja ajassa aivan ajajan mielen mukaan".
Filby vain naurahti.
"Mutta minulla on kokeellinen todistus onnistumisestani", sanoi aikakulkija.
"Sellainen kone olisi erinomaisen mukava historioitsijalle", esitti sielutieteilij?. "H?n voisi kulkea ajassa taap?in ja tarkistaa esimerkiksi hyv?ksytyt tiedot Hastingin taistelusta!"
"Etk? luule vet?v?si huomiota puoleesi?" kysyi l??k?ri. "Meid?n esi-is?mme eiv?t juuri suvainneet ajanlaskuhairauksia".
"Ja kreikan voisi oppia itse Homeron ja Platon huulilta", arveli hyvin nuori mies.
"Siin? tapauksessa te varmasti moittisitte heid?n taitamattomuuttaan.
Saksalaiset oppineet ovat niin paljon parannelleet kreikankielt?".
"Ent?s tulevaisuus sitten", huudahti hyvin nuori mies. "Ajatelkaahan vain! Voisin sijoittaa kaikki rahani pankkiin, j?tt?? ne korkoa kasvamaan ja rient?? vimmatusti eteenp?in!"
"Ja tapaisit yhteiskunnan", virkahdin min?, "joka perustuisi jyrk?sti kommunistiselle pohjalle".
"Kaikista liioitelluista teorioista tuo oli h?ik?ilem?tt?min", sanoi sielutieteilij?.
"Niin, silt? minustakin tuntui ja siksi en puhunutkaan siit? ennen..."
"kokeellista todistusta!" jatkoin min?. "Aijotko tosiaankin todistaa t?m?n?"
"Kokeile!" huudahti Filby, jonka aivot jo alkoivat v?sy?.
"N?yt? meille kokeesi", pyysi sielutieteilij?, "vaikkakin se tietysti on petkutusta kaikki tyyni".
Hymyillen katseli aikakulkija meihin. Ja yh? hieman hymyillen h?n sitten, k?det syv?ll? housuntaskuissa, astui hitaasti ulos huoneesta, ja me kuulimme h?nen kulkea laahustavan tohveleissaan pitk?? k?yt?v?? alas laboratoorioonsa.
Sielutieteilij? katsahti meihin.
"Mit?h?n h?n lienee saanut p??h?ns??"
"Jonkin silm?nk??nt?j?tempun vain , sanoi l??k?ri, ja Filby yritti kertoa meille er??st? velhosta, jonka h?n oli tavannut Burslemissa, mutta ennenkuin h?n oli esipuheensa lopettanut aikakulkija jo palasi, ja Filbyn kasku katkesi.
World War I forever altered the course of human history, and thinkers and activists around the globe were galvanized by the goal of developing ideas and means by which to avoid future conflicts. In What Is Coming?, science fiction luminary H. G. Wells throws his hat in the ring, imagining a future in which the spread of socialism and other progressive ideals help to pave the way for world peace.
Het voedsel der Goden en hoe het op Aarde kwam by H. G. Wells
Of the more than one hundred books that H. G. Wells published in his lifetime, this is one of the most ambitious. Spanning the origins of the Earth to the outcome of World War I, A Short History of the World is an engrossing account of the evolution of life and the development of the human race. Wells brings his monumental learning and penetrating historical insight to bear on the Neolithic era, the rise of Judaism, the Golden Age of Athens, the life of Christ, the rise of Islam, the discovery of America, the Industrial Revolution, and a host of other subjects. Breathtaking in scope, this thought-provoking masterwork remains one of the most readable and rewarding of its kind.
Janice, the long-forgotten legitimate heiress, made her way back to her family, pouring her heart into winning their hearts. Yet, she had to relinquish her very identity, her academic credentials, and her creative works to her foster sister. In return for her sacrifices, she found no warmth, only deeper neglect. Resolute, Janice vowed to cut off all emotional bonds. Transformed, she now stood as a master of martial arts, adept in eight languages, an esteemed medical expert, and a celebrated designer. With newfound resolve, she declared, "From this day forward, no one in this family shall cross me."
After hiding her true identity throughout her three-year marriage to Colton, Allison had committed wholeheartedly, only to find herself neglected and pushed toward divorce. Disheartened, she set out to rediscover her true self-a talented perfumer, the mastermind of a famous intelligence agency, and the heir to a secret hacker network. Realizing his mistakes, Colton expressed his regret. "I know I messed up. Please, give me another chance." Yet, Kellan, a once-disabled tycoon, stood up from his wheelchair, took Allison's hand, and scoffed dismissively, "You think she'll take you back? Dream on."
Rumors had it that Dennis didn't do relationships because of a woman. Rumors also had it that Dennis was a merciless and indifferent man. Not knowing what kind of person Dennis is, Emmie signed her name beside his and received a marriage certificate with both their names on it. It was not until Emmie flash-married Dennis that she knew rumors cannot always be trusted. The man who clutched her in his arms was nothing like a ruthless CEO. On the first day of their marriage, Dennis warned Emmie, "I will provide you with anything but love." Three years later, when Emmie wants a divorce, the man tears the divorce agreement into pieces and begs, "Don't go. I can't live without you."
Everyone in town knew Amelia had chased Jaxton for years, even etching his initials on her skin. When malicious rumors swarmed, he merely straightened his cuff links and ordered her to kneel before the woman he truly loved. Seething with realization, she slammed her engagement ring down on his desk and walked away. Not long after, she whispered "I do" to a billionaire, their wedding post crashing every feed. Panic cracked Jaxton. "She's using you to spite me," he spat. The billionaire just smiled. "Being her sword is my honor."
"You need a bride, I need a groom. Why don't we get married?" Both abandoned at the altar, Elyse decided to tie the knot with the disabled stranger from the venue next door. Pitying his state, she vowed to spoil him once they were married. Little did she know that he was actually a powerful tycoon. Jayden thought Elyse only married him for his money, and planned to divorce her when she was no longer of use to him. But after becoming her husband, he was faced with a new dilemma. "She keeps asking for a divorce, but I don't want that! What should I do?"
A year into the marriage, Thea rushed home with radiant happiness-she was pregnant. Jerred barely glanced up. "She's back." The woman he'd never let go had returned, and he forgot he was a husband, spending every night at her hospital bed. Thea forced a smile. "Let's divorce." He snapped, "You're jealous of someone who's dying?" Because the woman was terminal, he excused every jab and made Thea endure. When love went cold, she left the papers and stormed off. He locked down the city and caught her at the airport, eyes red, dropping to his knees. "Honey, where are you going with our child?"
© 2018-now CHANGDU (HK) TECHNOLOGY LIMITED
6/F MANULIFE PLACE 348 KWUN TONG ROAD KL
TOP
GOOGLE PLAY