Kuningas Lear arolla

Lapsuuteni ajan ja ensimm?iset nuorukais-ajat hamaan viidenteentoista ik?vuoteeni saakka elelin maalla, ?itini, rikkaan tilan-omistajan, luona X:n l??niss?. Luulin kuin luulinkin, ett? jo n?ilt? ammoisilta ajoilta j?i muistooni l?himm?isen naapurimme er??n Martin Petrovitsh Harlow'in kuva. Ja tuskinpa moinen kuva muistosta ottaisi haihtuakseenkaan; mointa miest? en ole sittemmin el?m?n p?ivin?ni n?hnyt.

Kuvailkaa mieless?nne mies, suuri kuin j?ttil?inen! Kookkaasen ruumiisen oli liittynyt suunnaton p??, aivan v?litt?m?sti, - ei kaulan j?lke?k??n; keltaisenharmaa tukka kohota p?yrysi kuin hyv?kin ruko, alkaen melkein p?rr?isten kulmakarvain juurilta. Sinerv?in, melkein kuni kuorittujen kasvojen laajalla tanterella istua j?rr?tti paksu pahkanen?; siin? ylpe?sti siiraili pari pikkuruisia sinisi? silmi?; siin? my?s aukeili suu, pikkuruinen sekin, mutta vino, halkinainen, samaa v?ri? kuin koko kasvotkin. ??ni tuli t?st? suusta tosin k?he?n?, mutta erinomaisen kovana ja kumisevana. H?nen ??nens? piti samaa el?m?? kuin kimpullinen kankirautoja, jotka pannaan rattaille niin ett? toinen p?? letkuu ulkona ja joita sitten l?hdet??n vet?m??n huonosti kivitetty? katua my?ten. Harlow puhui aina niinkuin olisi huutanut jollekin kovassa vastatuulessa leve?n kuopan yli. Vaikea olisi ollut sanoa, mit? Harlow'in kasvot milloinkin ilmaisivat: niin laajat ne olivat. Yhdell? silm?yksell? noita kasvoja v?list? ei enn?tt?nyt n?hd?kk??n. Mutta vastenmieliset ne eiv?t olleet - oikein niiss? asui jonkunlainen mahtavuus; hyvin olivat oudot ja kummalliset. Ja millaiset olivat h?nell? k?det - patjoja nekin! Ent? sormet, ent? jalat! Muistan min? viel?, kuinka kunnioittavaa kauhua min? tunsin, katsellessani Martin Petrovitsh'in kaksi-kyyn?r?ist? selk?? ja hartioita leveit? kuin myllyn kivet. H?nen korvansa ne minun enimm?n h?mm?styttiv?t! Rinkil? mik? rinkil?: siin? laskokset ja palmikot ja kaikki: ja posket ne noin vaan kannattelivatkin niit? puolelta ja toiselta.

Kes?t talvet k?vi Martin Petrovitsh viheri?st? verasta tehdyss? kasakinissa,[1] jota kiinnitti vy?t?isille tsherkessil?inen vy?; jalassa oli rasvanahkaiset saappaat. Kaulusta en n?hnyt h?nell? milloinkaan, ja mihinp? sen olisi sitonutkaan? H?n hengitti pitk??n ja raskaasti kuin h?rk?, mutta astui hiljaa. N?ytti silt? kuin h?n huoneesen jouduttuaan olisi alin-omaa pelj?nnyt s?rkev?ns? ja kaatavansa kumoon kaikki, jonka vuoksi h?n siirtyelikin paikasta toiseen varovasti, enimm?kseen vaan kuve edell?, ik??nkuin varkain. Voimaa h?nell? oli todellakin kuin Herkuleella, ja siksi h?n olikin suuressa arvossa pidetty mies paikkakunnalla: sankareita kunnioittaa meid?n kansa viel? t?n?kin p?iv?n?. Kulki h?nen voimastaan tarujakin kaikenlaisia. Kerrottiin ett? h?n oli mets?ss? kerran kohdannut karhun, ja v?h?n puuttui ett'ei paiskannut karhua maahan. Kerrotaan kuinka h?n mehil?ispesill??n kerran oli tavannut vieraan talonpojan, varkaan, ja heitt?nyt miehen hevosineen rattaineen p?ivineen yli aidan, ynn? muuta semmoista. Itse h?n ei koskaan voimillansa kerskaillut.

- "Jos minun k?sivarressani asuu siunaus", n?in h?n puheli, "niin

Jumalanhan se on tahdosta."

Ylpe? h?n oli, ei kumminkaan voimistansa vaan arvostaan, syntyper?st??n, ?lyst??n.

- "Meid?n suku on ruostalaista alkuper??" (h?n ei osannut sanoa "ruotsalaista"). "Kanta-is? oli Ruostalainen, Harlus", niin h?n vakuutteli. "H?n tuli Ven?j?lle silloin kuin maata hallitsi ruhtinas Ivan Wasiljevitsh Synkk?, - katsopas, silloin jo! Eik? halainnutkaan t?m? ruostalainen Harlus olla suomalaisena kreivin?, mutta tahtoi tulla ven?l?iseksi aatelisherraksi ja piirtikin nimens? kultaiseen kirjaan. Niin, sielt? asti se on Harlovien alku!... Ja siit? samasta syyst? me Harlow'in suvun j?senet olemmekin kaikki valkoverisi?, vaaleasilm?isi? ja puhtaita kasvoilta kuin pulmuset."

- "Mutta kuulkaas Martin Petrovitsh!" yritin min? kerran panna

vastaan. "Ivan Wasiljevitsh Synkk?? ei ole koskaan ollutkaan, vaan Ivan

Wasiljevitsh Julma on ollut. Synk?ksi sanottiin suurta Wasili

Wasiljevitsh'i?."

- "?l? valehtele!" vastasi Harlow hyvin tyyneesti. "Kun min? sen kerran niin sanoin, niin tottahan se niin on!"

?iti vainaja koetti kerran kiitt?? h?nt? h?nen todellakin erin-omaisesta rehellisyydest??n.

- "Olkaa tuossa Natalia Niholajewna!" virkkoi toinen melkein harmissaan. "Kyll?p?s nyt l?ydettiin kiittelemisen syy! Eih?n meid?n, herrasv?en, sovi muuta ollakaan, jottei raaka rahvas, ty?mies, rahan-alainen mies uskaltaisi meist? pahaa ajatellakaan! Min?, Harlow - min? luen sukuni aina sielt? astikka (h?n viittasi sormellaan jonnekin hyvin korkealle lakeen p?in), ja ett?k? min? olisin kunniaton ihminen! Mitenk? se olisi mahdollista?"

Toisen kerran sattui ?itini luona olemaan vieraana muuan korkea virkamies. T?m?n teki mieli hieman pilkata Martin Petrovitsh'ia. Viimeksi mainittu rupesi j?lleen kertomaan ruostalaisesta Harlus herrasta, joka oli tullut Ven?j?lle...

- "Abrahamin ja Isakin aikoina, niink??" keskeytti korkea herra.

-- "Ei Abrahamin aikoina eik? Iisakinkaan, mutta suuren ruhtinaan Ivan

Wasiljevitsh Julman aikana."

- "Min?p? luulen", jatkoi korkea herra, "ett? teid?n sukunne on paljoa vanhempi: sen alkup?? menee aina niihin aikoihin, jolloin maailmassa viel? oli mastodontteja ja megaloterioita..."

N?it? tieteellisi? nimityksi? ei Ivan Petrovitsh ymm?rt?nyt laisinkaan, mutta sen verran h?n k?sitti, ett? korkea herra tahtoi tehd? h?nest? pilkkaa.

- "Saattaa niinkin olla" - tokaisi h?n vastaan, - "kyll?h?n se meid?n suku on hyvin vanha. Ja niinh?n ne kertovat ett? siihen aikaan, jolloin meid?n kanta-is? muutti Moskovaan, siell? asu muuan p?ssin-p??, melkein samanlainen kuin teid?n ylh?isyytenne, ja semmoisia p?ssinp??t? ei synny ei kuin yksi tuhanteen vuoteen."

Ylh?inen herra vimmastui, mutta Harlow se vaan p??t?ns? keikautti taakse p?in, ty?nsi leukansa eteen, ryk?si ja meni pois.

Kahden p?iv?n per?st? h?n tuli uudestaan. ?itini nuhtelemaan h?nt?.

- "Se oli vaan neuvoksi ja ojennukseksi h?nelle, hyv? rouva", keskeytti Harlow. "?l? lenn? umpisilmin, kysy ensin kenen kanssa sull' on tekemist?. Kovin on nuori viel? ja tarvitsee opetusta."

Virkamies oli melkein yhden ik?inen Harlow'in kanssa, mutta t?m? j?ttil?inen se piti kaikkia ihmisi? keskenkasvuisina. Kovin h?n todellakin luotti omaan itseens? eik? pelj?nnyt ei niin ket??n!

- "Kukas minulle mit? saa? L?ytyyk?s maailmassa ket??n semmoista ihmist??" kyseli h?n, ja ala sitten ?kki? nauramaan lyhytt?, mutta kajahtelevaa hohotusta.