i ja h?nen

an edustalla ihmetellen ja kysellen kuluneen p?iv?n tapahtumia, kuulivat vaan vartijan yksitoikkoisen muurilla k?velemisen. Jokainen kynttil? oli my?skin sammutettu linnassa

ulla niin tyytyv?isen? oli katsellut kirjeit??n ja luettanut niit? vaimollaan. Nyt n?m? kirjeet olivat poissa ja punaisen p?yt?liinan taitteista ja ep?j?rjestyst? osottavasta tilasta saattoi n?hd?, kuinka kiire sill? k?dell? oli ollut, joka oli hamunnut kokoon paperit ja kirjeet. L?ytyi my?skin merkkej?, jotka ilmaisivat sen olle

a, kumma kyll?, s?ilynyt nimi. Siin? oli: "Eerikki Belgsting." Se oli mahtanut kreiviss? her?tt?? kummallisia muistoja. H?n

i kirjeeksi ja jonka h?n oli saanut haltuunsa, luullen sill? p??sev?ns? syytt?m??n jaloa vastustajaansa petoksesta. Iskut ilmaisivat ?rtynytt? mielentilaa, joka ei en?? ollut hillitt?viss?, eik? tarvinnutkaan kaukaa hakea sen syit?. Pettyneet toiveet ja viel? enemm?n se seikka, ett? h?nen hallussaan oli l?ytynyt kirje, jota ei oltu voitu saada ritarilliselle

elem??n edes takaisin huoneessa, niin h?n sen ennemmin teki lask

lla ja tulevan linnanpihalle. H?n kuunteli hetkisen, mutta jatkoi sitten k?vely?ns?, kunnes jonkun huonetta l?henev?n askelet taas sai

vartalonsa oli pitk? ja kookas niin kuin kreivin, ja h?nen silmist??n loisti rehellisy

" huudahti kreivi iloisesti ojent

lmoitti uudelleen k?skynne menn? R?fvelstadiin, niin ratsastin suorinta tiet? saarien poikki. Enk?pingin l?heisyydess? tapasin iltap?iv?ll? muu

oi kreivi, "juuri nyt tarvitsen luotettavaa miest?, j

yili kreiv

a uskoa t?rkeit? asioita t??ll? tapahtuneen, koska niin kiihke?sti pyysitte minua keskell? talvea ratsastamaan t?m?n pitk?n matkan Oppe

v?!" sanoi kreivi yst?v?lli

y?ksi pappilaan ja min?kin pys?hdyin siihen hetkiseksi, koska luulin tapaavani teid?t heid?n se

mi

varsinkin Knuutti piispa. He puhuivat vihaisina jostakin, jonka nimi oli

Melcher ... minun nimeni ja

n kanssa, Jumala paratkoon, ja Engelbrektin. Heid?n tahtoonsa my?ntyminen minua pahoittaa, siit? voi koitua talonpoikaishallitus, joka aina on voutivaltaa pahempi. Rahvasta t?ytyy kurittaa ja siihen ei Hannu kreivi ole oikea mies. Valtakunnan neuvosten t?ytyy pit?? h

avoin kuin ankarasti lakia yll?pit?m?ll? ja siin? juuri noudatetaan rahvaan pyynt??. Nimeni mainitsemista Engelbrektin rinnalla, sit? olen kaikkina

rkasti ja etuluuloitta kaikki, mit? tiesi tuosta siet?m?tt?m?st? voutien

ja apua h?t??ns?, mutta heit? on vaan pilkattu, ja silloin ... sano, Melcher, mille kannalle on meid?n vapaiden miesten asetuttava sellaisessa tapauksessa? Maa, jota mielivallan aurankynsi on kynt?nyt, on ?kki? kovettunut ja k?ynyt lujaksi kuin kallio - kas siin?, mit? t?h?n saakka on tapahtunut!

erroista ne kuulisi, niin he huomaisivat ep?luulonsa tosiksi. Heid?n sanoistaan p??tt?en he kernaas

a renkaita, jotka sitovat kuninkaankruunun iankaikkiseen vanhurskauteen, ja semmoisen tulee olla puhdasta kultaa: ruostuva metalli ei kelpaa. Mink? min? olen huomannut - ulkomaalaisena olen saattanut erehty? - niin tarvitaan vaan luottamusta kuninkaan ja kansan kesken ja kuninkaan valtaistuin pysyy lujana kuin kallio

n tulee s

n k?ypi t??ll?kin, jollei Eerikki kuningas huoma

in Margareta kuningattaren aikana, Jumala h?nen sieluansa armahtakoon! Ei

Hannu kreivi mietteiss??n kokoillen pergamenttipalasia p?yd?lt?, "mutta h?net t?ytyy her

eivi", huudahti vanha pa

lle ja l?hte? matkalle. Mutta palatkoon kuitenkin ensin tytt?reni R?fvelstadista, jonne h?n meni neiti Kaarina Kaarlontytt?ren ja rouva Ebba Krummedikin seurassa; samoin tahdon ensin n?hd? heimolaisen

?n pani vaan k?tens? syd?me

lcher vanhus, pitk?n matkasi per?st?,

hta sen j?lkeen en?? n?kynyt valoa J?sse E

oli heikompana ollen taistellut ja jossa J?sse Eerikinpojan valta oli murrettu. Sek? kreivi ett? Engelbrekt olivat totiset ja t?rkeit? asioit

teid?t, niin ennen kaikkia ottakaa vastaan Engelbrektin kiitos siit?, ett? niin miehen tavoin olette pit?nyt sananne, jonka annoitte viimeksi puhellessamme S?terin kuninkaankartanossa. Kiitos, Hannu kreivi!

l?mpim?sti Enge

st? asiaa minulle?" kysyi

ja se koskee ka

ne, tuota reipas

t? Engelbrekt nyt tuli nuorukaisen puolesta pyyt?m??n h?nen tyt?rt?ns?. Sen t?hden synkisty

p?? huomiota kreivin omituiseen k?ytt?ytymiseen, "vi

" huudahti kreivi ja h?nen muotonsa muuttui s

, minulla on v?ke? kaikilla poluilla rosvooj

nnistuisi?"

ta herrana Vestmanlannissa ja Taalainmaassa, k?skem??n, ett? Juhani

?t t?rke?mm?t asiat vaatisi minua toisaanne p?in, mutta min? olen asettanut luotettavan miehen alavoudikseni t?h?n linnaan poissaoloni ajaksi ja h?nen k?sken puolestani ratsastamaan

annut voudiksi linnaa

tenist?", vastasi kreivi, "h?n on t?ytt?v? t

olemmat miehet tervehtiv?t toisiansa n

innasta ja my?hemmin aamup?iv?ll? h?n vuor

sin Richissa rouva Gripsholmasta ja

isoi kreivin hevonen satuloituna linnanportaiden ed

ssa ja h?nen takanansa seisoivat Richissa rouva ja Agnes. Kr

enoissa, niin ollos silloin taas reipas, tytt?seni. Jum

ns? otsalle, puristi Richissa rouvan ja

alas portailta n?hd?kseen viel? vilahdukselta is??ns?. Kreiv

- ja sitten is? ja tyt?r h?

*

lapsi, h?n oli jo kehittynyt nainen, joka jo aikaisin oli saanut el?m?n katkeruutta maistaa. H?n oli uneksinut, h?n oli haaveillut, h?n oli kutonut tulevaisuutensa kankaan niin valoisaksi ja siniseksi ja p?iv?paisteise

uniit kukkasensa, eik? milloinkaan, ei milloinkaan h?n saattanut toivoa voivansa sen valtaa voittaa. Silm??, jonka l?mm?ss? j??t sulaisivat ja el?m?n kukkaset uudestaan eloon virkoisivat, sit? silm?? h?n ei ollut koskaan n?kev?... N?iden viikko

ht?v?ns?. H?n oli ennen l?ht??ns? pitk?n aikaa puhellut Richissa rouvan kanssa. T?st?k? sitten lienee tullut, tai lienev?tk? ehk? jotkut muut vaikuttimet kahlinneet Richissa rouva

h?nen kamarineitsyekseen. Ja h?nen laulunsa ja puheensa virkistiv?t Agneksen mielt?. Mets?n raitis l?hde se lirisi et??ll? ja houkuttel

hte? Taalainmaahan herransa k?sky? t?ytt?m??n ja pit?m??n tarkastusta Borgan?siss?. "En en?? tunn

llen vastannut. "Mutta ehk?p? saisitte vastauksen kysymykseenne, jos ajattelisitte, kuin

... kyll? ymm?rr?n. Mutta sur

ll? ke

nulle ongelmoita

ouva vastannut merkitsev

lm??; ehk? siin? on jotakin h?nen ?idill

?siins?. Melcher Gjordinpoika ei my?sk??n ollut kysynyt sen enemp??. H

ytyy j?tt?? J

oli matkustanu

arina tuli juosten tornihuoneeseen, jossa Agnes istui kauniita k

kokoon taitetun paperin ompelukselle

on?" ky

isa neiti. Muuan herraspalvelija sen minulle antoi ja kuiskasi korvaani: A

koi sinet

?siss?, jona lupaukseni tulee t?ytetyksi. Tahdon sanoa teille, ett? on turhaa

uhua ja kasvot k?viv?t kalmankalpeiksi. H?n painoi k?tens? syd?nt?ns? vasten. Niin h?n istui muutamia silm?nr?p?yksi? liikkumatto

a! J?t? minut nyt yksin; illalla kun kaikki o

ta taaskin nuo suuret silm?t v?l?htiv?t ja h?n liitti rukoillen k?tens? ristiin.

n. Iltasella, p?iv?n puuhat p??tetty?ns?, h?n istui lep?ilem?ss? tak

isaalleen ja me

o!" sanoi h?n vapisevin ??nin. "Minun t?yty

emmekk?in katsein ja py

h?iritsev? eik? kukaan

nua lukuunottamatta koko avarassa maailmassa ket??n, johon voin k??nty?.

en ja ik??n kuin koettaen pelk?ll? ??nens? soinnulla h?nt? rauhoittaa

ja kuolemasta onkin

na siihen iltaan saakka, jona Borgan?sin vouti linnassa lausui nuo kauheat sanat, jotk

n p??tti, "?ly?tteh?n kai, Melche

e nimenomainen k?sky, mutta ... mutta siin? vaan on pula, miten se

n ... vouti t?ytyy mei

tte muista, ett? mies on kavala kuin kettu ja mahdoton saada k?s

lla", vast

kaude

sananikin ... ja kun h?n tulee, niin h?n tapaa teid?t ja is?ni palveli

?nen silm?ns? tuijottivat

e ei ole huono, Agnes; mutta sanokaa minulle my

usis?ns? luona", vastasi h?n verkalleen, "sitten

n. Mutta luvatkaa minulle kaksi asiaa, arvoisa neiti, luvatkaa karkoittaa nuorukaisen kuva syd?mest?nne, j

una vanhan uskollisen p

j?lkeens?, ik??n kuin h?n viel? olisi rukoilevana ja

an p?in, niin h?nen silm?ns