pui Voroneschiin syyskuun puoliv?liss?. Ruhtinatar Maria, joka oli vasta sanomalehdist? saanut tiet?? veljens? haavasta ja jolla ei ollut veljes

roneschissa tuntua yht'?kki? ik?v?lt? ja kiusalliselta, sek? jostain syyst? h?vett?v?lt? ja vastenmieliselt?. Kaikki keskustelut, joita h?n kuuli, tuntuivat h?nest? teeskennellyilt?, h?n ei tiennyt, mit? aj

on johdosta ja Nikolai l?ksi kirkkoon. H?n asettui seisomaan kuvern??rin taa ja pysyi sotilaan arvokkuudella kirkossa k

ern??rin rouva viitaten p??ll??n kuorolav

iivasta kuin siit? varovaisuuden, pelon ja s??liv?isyyden tunteesta, joka heti valtasi Nikolain. Ruhtinat

lme oli niill?. Kuten ennenkin oli tapahtunut Nikolaille ruhtinattaren l?sn? ollessa, ei h?n nytk??n odottanut kuvern??rin rouvan lupaa saada menn? ruhtinattaren luo eik? my?sk??n kysynyt itselt??n, oliko sopivaa vai sopimatonta puhutella ruhtinatarta t??ll? kirkos

Rostof, - ja se on se, ett? jos ruhtinas Andrei ei olisi en?? elossa,

? t?m?n sanoja, mutta iloiten Nikolain k

oli sanottu kranaatin) tuottama haava on joko heti kuolettava tahi p?in vastoin

liikutuksen t?hden loppuun painoi h?n vieh?tt?vin liikkein (kuten aina Nikolain l?sn?olless

a. Kun h?n sai asiat suoriksi, oli jo liian my?h?ist? l?hte? mihink??n, mutta toisekseen liian aikaista k?yd? nukkumaan j

nkinen kauneus, jonka h?n nyt huomasi ruhtinattaressa. Mutta vaikka h?n nyt oli l?hd?ss? pois, ei h?nen mieleens? tullut ik?v?n tunnetta siit?, ett? Voroneschista l?htiess??n h?n kadottaa mahdollisuuden n?hd? ruhtinatarta. Vaan ?skeinen ruhtinatar Marian tapaaminen kirkossa (Nikolai tunsi sen) oli sy?pynyt h?nen syd?meens? syvemm?lle kuin h?n oli aavistanutkaan ja syvemm?lle kuin h?n oli toivonut rauhansa t?hden. Nuo kalpeat, hienot, murheelliset kasvot, tuo s?dehtiv? katse, nuo hiljaiset, su

ti niin suuressa arvossa. H?n koetti kuvitella itselleen, mitenk?h?n olisi, jos h?n olisi vapaa. Miten h?n kosisi ruhtinatarta ja miten t?m? tulisi h?nen vaimokseen? Mahdotonta, h?n ei voinut kuvitella sit? itselleen. H?nen tuli niin outo olo, ettei h?nen ajatuksiinsa noussut ainoatakaan selv?? kuvaa. Sonjasta oli h?n jo

pe?t?, mutta ruhtinatar Mariasta ajattelemi

anssaan, ei siit? tule mit??n muuta kuin onnettomuutta. Sekasotku, maman'in suru ... asiat ... sekasotku, kauhea sekasotku! Enk? min? h?nt? rakastakaan. En ainakaan rakasta niin kuin pit?isi. Jumalani, johda minut pois t?st? kauheasta umpikujasta!" alkoi h?n yht'?kki? rukoilla. "Niin, rukous siirt?? vuoren, mutta t?ytyy uskoa eik? rukoilla niin kuin ne rukoilimme Natashan kanssa lapsina, ett? lumi olisi muuttunut sokeri

ei sinua ole k?sketty! - sanoi N

- sanoi Lavrushka unisella ??n

n, kiito

a ja avasi ensiksi Sonjan kirjeen. H?n ei ollut ehtinyt lukea montakaan rivi?, kun h?nen

mahdollista! - vi

huonetta suu auki ja silm?t sel?ll??n. Se, jota h?n ?sken ik??n oli varmassa uskossa rukoillut, ett? Jumala kuulisi h?nen rukouksensa, oli nyt t?yttynyt. Mutta Nikolai h?mm?styi t?st? niin, kuin se olisi ollut jotain tavatonta ja niin kui

onja kirjotti, ett? viime aikojen surulliset tapahtumat, melkein koko Rostovvilaisten omaisuuden kadottaminen Moskovassa ja kreivitt?ren usein lausuma toivomus siit?, ett? Nikolai nai

j?ni", kirjotti Sonja, "ja minun rakkauteni ainoana tarkotuksena on niiden onni, joita min? rakastan. Sen t?hden rukoilen teit?, Nic

loa ja koko omaisuuden tuhoa. Muun muassa kirjotti kreivit?r kirjeess??n, ett? ruhtinas Andrei kulki haavotettuna heid?n mukanaan. Ruh

inut sanoa sanaakaan siit?, mit? oikeastaan merkitsiv?t sanat: "Natasha hoitaa h?nt?"; mutta t?m?n kirjeen kaut

arian matkalle Jaroslavliin ja muutamien p?ivi