i. H?n teki p?yt??, Varam?en Iikka apulaisenaan. T?m? Iikka oli 17-vuotias poika, renkin? Varam?en nuorella is?nn?ll?. Poika oli tekij?sukua. Oli todellakin somaa

ivan, tarkkaavasti hymyilev?n ilmeen, kun poika sattui pys?htym??n ty?ss??n ja katselemaan muutamaa vuotta vanhempaa toveriaan, jolta h?nen mielest??n ty? k?vi niin puhtaasti. Heill? n?ytti olevan hyv?t v?lit. Iikka oli kohottanut Vihtorin esikuvakseen. T?m?n puheet otti h?n op

kun s? niin hikoilet

man peremm?lle, mutta ei aikonutkaan

riv? kehumasana putoaisi. V?list? sellainen sana jo livahtikin, mutta useimmiten jotenkin kynityss? ja laihdutetussa asussa. Se saattoi muodostua matkalla pikkuohjeeksikin. Mutta silti ymm?rsi Iikan herkk? korva ??nens?

iomakive? vanhan, tottuneen nikkarin vakavalla, h?t?ilem?tt?m?ll? tavalla. Sill? aikaa Vihtori alotti

olla aina ensim?isen? nuorisoseuratalolla, vaikka h?n asui muutamain kilometrien p??ss? kyl?n et?isimm?ss? kolkassa. T?m? her?tti jo toisten ik?toverien huomiota. Miten se niin aikaiseen ehtiikin? he toisiltaan kyseliv?t. Muuan pari juoruili takanap?in, ett? kun ei Niilon tarvinnut muka tehd? kotona juuri mit??n, h?n jouti hyvin. Heid?n piti tehd? enemm?n, uskottelivat. Ei t?ss? ollut per??. Mutta se oli totta, ett? Niilon kotona ei ollut h?yl?penkki ollut kunnossa niin? vuosina, joina Niilo olisi voinut sen ??ress? yritell?. H?n oli sen n?hnyt sola

sis?llisen tunteensa kuohuvasta vaatimuksesta, hyv?ss? uskossa, ilman v?hint?k??n vilppi?. Se teki Samelille hyv??. H?n innostui opastamaan toveriaan suurella ha

nhaksi harjoittelemaan. Jotkut laskivat h?nest? hieman pilaa, mutta pian sai h?n j??d? rauhaan, toveripiirin ulkopuolelle. Eik? h?nt? muistettu monee

kulisseja, jos se sopisi. Ja se sopi. Kanteleinen itse ryhtyi Kustaata apuamaan kehysten kokoamisessa. Kustaa ompeli paikat rikkin?isiin kaukaisiin ja alotti maalauksen. H?ne

i ollut koskaan ennen kuullut mit??n perspe

?in

ett? t?ss? kulissimaalarissa oli niin val

?lle p?in. Kanteleinen asetti rinnan kaksi mets?kulissia ja n?ytti lampulla. Kustaa, silm?kul

... ei n

uusi Kantelein

siihen niin v?litt?m?sti, ett? itse arkatunto

s ne t

omen", jota viime aikoina oli paljon laulettu, mutta huulet v?risiv?t. H?n oli

t?m?aukon vieress? seisoi muuan m?kinmies ja k?det housuntaskuissa tuijotteli Kustaan maalaamia