? juoksi yht? my?t??n katsomav?ke?, joka tarvitsi selitt?j??, puhetoverin tai j?rjestyksenpit?j??. Mutta pian h?n kyll?styi t?h?n. Sellainen tuntui liian paljon johtajan, poliisimie

kuin tehd??n samallaista ty?t?, mutta pyrkii heti j??htym??n ja joutumaan kieroon, kun toinen alkaa t?ikseen lukea ja asua huoneessa, toisen liikkuessa ruumiillis

sia omia, uusia polkuja, joille ne eiv?t ota minua mukaansa, niin m

ei h?n

neelle h?yl?penkin ruvetakseen tekem??

joka viime vuosina oli ruvennut ryypiskelem??n, usein muutamien is?nt?miesten joukossa. Juhokin oli tullut er??n? ilta

, ettei vastustus ollut aivan ehdottoman jyrkk??. Jostain syyst? teki h?nen mielens? saada Juho mukaan. K?vikin jo kysym?ss? itselt??n is?nn?lt?, sallisiko t?m? rengin tulla seurahuoneelle iltapuhdet?ihin. On hi

teleinen huomasi heti saan

suurit?inen, ja lausui sen aivan kuin urakkamies, ep?ilem?tt?k??n ettei sit? saataisi kuntoon, jos vain olisi aikaa. Kanteleinen lohdutti sill?, ett? jos Juhon aika k?visi t?p?r?ksi, h?n voisi jatkaa yksin. Siihen Juho taas sanoi, ett? jos sit? kerra

kelvollisia ty?kaluja, ett

Rengin silmiss? alkoi jotain el??, aivan kuin kauan uinuneet vaistot olisivat ruvenneet toimimaan, her?tt?en miehen sielussa uusia ta

in ottein. Oli todella soma katsoa. Jokainen silm?nisku, ??nn?hdys, ruumiinliike, ote - kaikki kuvastivat toimimaan ruvennutta raj

osina oli h?n palvellut renkin? sellaisissa taloissa, joissa ei ollut edes h?yl?penkki?. Silloin ei ollut illoiksi muutakaan teht?v??. Pitk?t puhteet venyttiin pitkin raheja tai istuskeltiin naapureissa juttuamassa. Halu katosi siihenkin mit? olisi mahdollisest

ut omituiseen innostuksen tilaan. T?ss? verrattomia ty?kaluja, h?nen k?ytett?vikseen! Ty?, arvokkaampi kuin ne, joita h?n oli ennen yritellyt, Samalla kuin innostus nousemistaan nousi, tuntui kuin nuo

Ja siin? ymp?rill? oli ollut parvi nuoria poikasia, jotka h?nt? yllyttiv?t. Vihdoin oli tullut Kanteleinen ja pyyt?m?ll? pyyt?nyt olemaan hiljaa. Silloin h?n tunsi kiusanteosta niin suurta iloa, ett? heti kun opettaja sulki oven alkoi h?n uudestaan Peltosen pikkuoriin tavalla hurjasti kiljua. Pojat pitiv?t h?nt?

kki? kuohahtaa aivan kuin joku sielun pohjasakkakerros. H?n el?? silloisessa mielentilassa muutaman silm?nr?p?yksen. On jo melke

n tarkasteli h?yli?, sitten tempasi lautakasaa, sitten ... oli h?n huomaavinaan, tahi ainakin kuvitteli sit?, miten sis?inen, kauan uinaillut luonteentarmo yht'?kki? tuossa miehess? her?si ja alkoi toimia. Se pani heittelem??n kaikkea mik? k?siin sattui, h?yli? ja lautoja. Juho nousi Kanteleisen silm

uri silloin kun t?m? kulmiensa alta katsoen t

ei lue Juhon silm?niskun sis?lt??, vaan ?

ko kiil

min

j?i siihen k?sitykseen, ettei Juho

?st?, mihin se ?sken oli arkana paennut,

opettaja

a ty?st?. ??ness? oli jo

vaan, Juhoksihan

ep?ilyksen piirre. Mutta se haihtui sielt?, kun Kanteleinen ryhtyi