an, tavottain mainetta tuot'

halu

miehi?, joista Ludvig XI jo paljoa aikaisemmin oli sanonut, ett? Ranskan kohtalo oli heid?n k?si

yv?n ja horjuvan uskollisuuden t?hden ei olisi ollut viisasta eik? t?ysin turvallistakaan uskoa h?nen henke?ns? heid?n suojelukseensa. Skotlantilaiset olivat englantilaisten perivihollisia ja Ranskan ikivanhoja sek?, silt? ainakin n?ytti, luonnollisia liittolaisia. He olivat k?yhi?, urhoollisia, uskollisia - heid?n rivins? t?ytteeksi voitiin aina saada miehi? heid?n kotimaastaan, si

sek? Ranskan kansan ett? heid?n omissa silmiss??n. Heill? oli komeat vaatteet, aseet sek? hevoset; jokaisella oli my?s oikeus pit?? palveluksessaan knaappi, tallirenki, hovipoika sek? kaksi peitsimiest?, joista viimeksimainituista toista nimitettiin nimell? coutelier (puukkoniekka) sen suuren puukon johdosta, jolla h?nen tuli lopettaa ne, jotka h?nen herransa oli kahakassa kaatanut. N?in suurilukuisen miesjoukon p??llikk?n? sek? varuste

e, valittiin halvempis??tyisist? miehist?; mutta koska heid?nkin palkkansa sek? muut edut olivat runsai

i, joka alkoi otsasta ja viisti oikeanpuolisen silm?n sivuitse, oli paljastanut h?nen poskiluunsa ulettuen korvalehteen saakka syv?n? juovana, joka toisinaan oli tulipunainen, toisinaan purppuranpunainen, toisinaan taas sininen tai mustall

Neitsyelle valtakirjan henkivartijain ylip??llik?n virkaan. Jousimiehen kaulus, k?sivarsihaarniska sek? kintaat olivat hienointa ter?st?, johon oli sy?vytetty hopeakoristeita, ja h?nen ter?spaitansa oli yht? kirkas ja kiilt?v? kuin h?rm?verkko, johon talvinen aamu kietoo sananjalat ja kanervat. T?m?n p??ll? h?nell? oli kalliista sinisest? sametista tehty irtonainen takki, joka oli avoin molemmilta sivuilta niinkuin airuen kauhtana, ja jonka suuri h

n varustettua ja jalompaa soturia kuin sit?, joka nyt tervehti h?nt?, ilmoittaen olevansa h?nen enonsa, Arpiposki Ludvig eli Le Balafré. Nuori skotlantilainen ei voinut kuitenkaan olla hiukan kammostumatta su

tasi nuori Durward; ?mutta olipa h

massa puujaloilla. Mutta k?y istumaan - k?y istumaan - jos on surullisia kuulumisia, niin pit?? saada viini?, joka au

sis'n ymp?rill? kuin sveitsil?isten ranska Parisin nykyisiss? kapakoissa

poika vain pienen pisaran kiitollisuuden osoitukseksi sukulaisensa kohteliaan tarj

saa kammoksua viinipulloa, jos sinusta pit?? tulla partasuu ja soturi. Mutta annas kuulla - annas kuulla - au

o hyv??, vastasi Qv

remmin kuin nyky??n. Kuollut. Seh?n on ihan mahdotonta! Minulla ei ole ollut edes p??nkivistyst?k??n, paitsi silloin kun kaksi, kolme joutop?iv?? per?kk?in

Durward saattaisi tulla toimeen ilman vaimoa. H?n halusi pit?? taloutensa hyv?ss? j?rjestyksess? - mielell??n h?n my?s aina katseli siev?? naista, ja oli sit? paitsi hiukan ankara tavoiltansa - kaikkea t?t? av

lemmat set?ni, molemmat vanhemmat veljeni, seitsem?n muuta sukulaistani, harpunsoittaja, vouti ynn? viel? kuusi muuta meid?n v

kin'ille - paha onni se oli - mutta sellaista sodassa sattuu - sellaista sodassa sattuu. - Milloinka t?m? onnettomuus tapahtui, poikaseni?? N?in sanoen h?n otti s

ry Bras-de-Fer'ilt?, vapaakomppanian p??llik?lt?, josta varmaankin olet kuullut. Min? tapoin h?net h?nen omalla kynnyksell?ns? ja sain niin paljon kultaa saaliiksi, ett? siit? t

? kummilleni, iloiselle is? Bonifaciukselle, St. Martin luostarin munkille - sano h?nelle paljon terveisi? minulta, ja tunnus-sanana voit mainita, ettei h?n saanut ?Jumalan haltuun? suustansa, kun me viimeksi lausuimme j??hyv?iset syd?ny?n aikana. Sano kummille, ett? minun lankoni ja sisareni sek? viel? useat muut sukulaiseni ovat kaikki kuolleet ja kadonneet, ja ett? pyyt?isin h?nt? lukemaan messuja heid?n sielujensa puolesta niin pitk?lt? kuin n?iden vitjojen hinnasta kannattaa; sek? sitten viel? jatkamaan velaksi sen verran

ka ny?k?yt

jos niin tapahtuu, saat maistaa minun satulavy?t?ni ja jalustinhihnaani kunnes selk?si on yht? nahaton kuin Pyh?

illeen, ja kun puukkoniekka oli sen ty

kuulla, miten sinun k?vi tuo

rinnalla, kunnes olimme kaatuneet joka mies?, v

noi Le Balafré. - ?Katsopas nyt t?t? vain, poikaseni?, jatkoi h?n sormellaan pyyhk?isten kasvoihinsa pi

engen kipin? oli j??nyt. Mutta kun he sallivat Aberbrothik'in oppineen munkin, joka tuona kovan onnen hetken? sattui olemaan meill? vieraana ja melkein itsekin oli kahakassa saada surmans

n, ottamatta lukuun lukemista ja kirjoittamista, joihin ei j?rkeni koskaan tahtonut pysty?, virren veisaamista, jota en koskaan ole k?rsinyt, pukua, joka on kuin kerj?l?ishupsun - Pyh? Neitsyt antakoon minulle anteeksi! (h?n teki nyt ristinmerkin) - ja paastoomista, jota ruokahaluni ei salli, oli

loppuisi joko hautaan

yv?sti li

obersart'in, joka oli vannonut luostarivalat, mutta karkasi luostaristaan ja tuli vapaakomppanian kapteeniksi. H?nell? oli jalkavaimo, sievin tytt?nen, mink? ik?n? olen n?hnyt, ja kolme kaun

tavallansa oli puolestani mennyt takaukseen, minun t?ytyi, kun t?ytyikin, pukea noviisin

ukemaan, sanotko niin, ja kirjoittamaan! Enp? sit? voi uskoa - ei yksik??n Durward, minun tiet??kseni, ole koskaan osannut nime?ns?k??n kirjoittaa, eik? ainoakaan Lesly my?sk??n

duttuaan minun ?iti-kultani kuoli, ja kun nyt j?lleen olin t?ysiss? voimissani, ilmoitin hyv?ntekij?lleni, joka oli luostarin ala-abotti, miten vastahakoinen olin tekem??n luostarivalaa. Me sovimme kesken?mme, ett?, koska minulla ei ollut halua j??d? luostariin, minut l?hetett?isiin u

nkun varkaudenkin tehnyt, mutta h?n kammoksuu kaikkea, mik? vivahtaa luostarin pyhyyden rikkomisee

noi nuorukainen; ?sill? teille, hyv? e

risteena ja joista h?d?n tullessa voin irroittaa jonkun liian renkaan tai kaksikin; tai my?skin voin my?d? jonkun kalliin kiven hetken tarpeen t?ytt?miseksi. - Mutta varmaan kysynet, hyv? sisarenpoikaseni, mist? min? t?llaiset lelut olen saanut?? N?in sanoen h?n mielihyv?ll? ja ylpeydell? heilutti vitjojansa. ?Eip? ne kasv

ia kuin Ranskan kuningas ja ett? h?nen lippunsa alla voi saavuttaa paljon enemm?n kunniaa; ett? siell? osataan antaa kelpo sivalluksia ja suori

n kuninkaa

kkonsa etup??ss? niinkuin Kaarle Suuresta kerrotaan muinaisissa lauluissa tai Robert Brucesta ja William Wallacesta meid?n tosikertomuksissamme, semmoisissa kuin Barbour'in ja Menestrel'in. Mutta annas kun kuiskaan korvaasi, poika, - tuo kaikki ei merkitse sen enemp?? kuin kuutamo veden pinnalla. Valtioviisaudesta - valtioviisaudesta kaikki riippuu. Mutta mik?s on valtioviisautta

sin palvella, koska minun nyt kerran t?ytyy palvella vieraassa maassa, semmoisessa paikassa,

p??st? huomattavampaan asemaan kuin herttua ja kaikki h?nen omat uljaat herransa? Jos emme pysyisi heid?n rinnallaan, niin meid?t voitaisiin antaa yliprovossin k?siin, rangaistavaksi liiasta hitaisuudesta. Jos me taas pysyisimme heid?n rinnallaan, silloin kaikki olisi hyvin, ja arveltaisiin, ett? me olemme ansainneet palkkamme. Mutta annas olla, jos joutuisin keih??n varren verran muita edelle, mik? on vaikea ja vaarallinen asia mokoma

, niiden sitten tulisi menn

a ole mit??n muuta vaivaa kuin ett? maksat h?nelle palkan. - Ja sin? my?s, minun korkeasukuinen herttuani, ylh?inen kreivini, mahtava markiisini, hillitk?? tulista urhouttanne, kunnes sit? vaaditaan; sill? helposti se ?ksyyntyy aisoissaan ja loukkaa herraansa. T??ll? ovat minun vakinaiset sotajoukkoni - t??ll? ranskalainen kaartini - t??ll?

- te viet?tte huokeata, melkeinp? laiskurin el?m??, vuoroin vahtiessanne vanhaa herraa, jolle ei kukaan tahdokaan mit??n pahaa, ja istua nuhjustellessanne kes?iset p?iv?t ja talviset y

at ja vaarallisimmat teot suoritetaan p?iv?n valossa. Voinpa kertoa sinulle muutamista semmoisista, linnojen rynn?kk?-valloituksista, suurten herrojen vangitsemisista ynn? muista, joissa er?s mies, jonka nime? en huoli mainita, on ollut pahemmissa vaaroissa ja hankkinut itselleen suurempia palkinnoita kuin ik?n? joku hurjap?? tuittup?isen Burgund'in Kaarlen sotajoukossa. Ja jos kuninga

ri opetti usein minulle, ett? monet teot saattavat olla vaaranalaisia, joskin niist? voi niitt?? sangen v?h?n kunniaa. Tu

emaan ja kirjoittamaan. Mutta olenpa toki sinun ?itisi veli, rehellinen Lesly. Luuletko sin?, ett? min? kehoittaisin sinua johonkin ep?kunniallise

a, ei ainoatakaan suurta vasallia h?nell? kumppaninaan, ei yht??n kruunun korkeaa k?skynhaltijaa. Vain hiljaisia huvituksia, joihin ainoastaan passarit ja palvelijat ottavat osaa; salaisia neuvotteluita, joihin vain halpasukuisia, halpamaineisia miehi? kutsutaan; korkea-arvoiset ja suurisukuiset

kaalle kaksintaisteluvaatimuksen. Jos taas kuningas armossaan katsoo hyv?ksi antaa rehelliselle Ludvig Le Balafrélle jonkun k?skyn, jonka min? toimitan, eik? yliconnetablelle, joka kenties pett?isi h?net, niin eik? se osoita viisautta? Ja ennen kaikkea, eik? juuri t?m?nluontoinen kuningas parhaiten sovellu onnenetsij?ille, joiden on meneminen sinne, miss? heid?n apuunsa pannaan suurinta arvoa ja jossa sit? parhaiten tarvitaan? - Ei, ei, lapsukaiseni, min? sanon sinulle, kyll? Ludvig tiet?? keit? h?n valitsee uskotuiksensa ja mitk? asiat h?n antaa heille toimitettaviksi, sovittaen, niinkuin sananlasku sanoo, taakkaa jokaisen selk?? my

anut yritt??k??n verest?? h?nen muistiaan. Olisipa luullut, ett? Durward, yksin j??ty??n, olisi j?lleen palannut torniinsa odottamaan noita ihania s?veleit?, jotka olivat sulostuttaneet h?nen aamullisia mietteit?ns?. Mutta ne muodostivat vain luvun romaa

lkea, pelk??m?tt? ett? paulat ja susikuopat h?nt? ik?v?ll? tavalla h?iritsisiv?t. T?ll? k?velyll? h?n koetti viihdytt?? riehuvia ja sinne t?nne kiit