antu

tele - nyt nimes tuohon, niin olet sankari, saat kruunun palkan t?ist' urhokkaista

ava u

t sotaisten kansalaistensa seurassa ratsasti rivakkaa ravia Plessis'n linnaa kohti; ja n?in h?nest? tuli, joskin ositta

uksen, joka sin? p?iv?n? oli saattanut h?net niin suureen vaaraan. T?m? kertomus, vaikkei h?n

eno, ?sill? - saakeli soikoon! - mit? varten tuo hullu poika pu

siev?? tytt?lepsakkaa, niinkuin Mikko Moffat kerran, s

nkuljeksijain tocque'eista ja turban'eista - siksih?n ne niit? nimitt?v?t?, sanoi Lindesay. ?Jollei heid?n silm?ns? pysty ottamaan selv?? erotuksesta, niin pit?? heit? viisin

Qventin, ?mit? lajia v?ke?

astaajaa. Eip? ainakaan minussa, se on varma, vaikka kenties tied?n yht? paljon kuin moni muu. Ne ovat

i - sin?kin saat aikaa my?ten oppia meid?n puheenpartemme - Jaakko Sive?, sanon min?, ei v?lit? tiedustella mik? tuuli

n paljon pahaa??

inkin, eiv?tk? he palvele Neitsyt Maariaa eik? pyhimyksi??, h?n risti silmi??n, ?vaan varas

levan muutamia sievi?kin tytt?j??, virkkoi Gu

oi Cunningham; ?eih?n t

moittivaa virkkanut

sin?, ett? min?, skotlantilainen aatelismies ja pyh?n kirkon piiriin kuuluva krist

ollut muuta kuin leikki?. - Meill? e

kaan?, virkkoi Cunningham mutisten, ik??

?isi? maankuljeksijoita

?? kysyi

ja Espanjaan ja Englantiin?, vastasi Le Balafré. ?Mutta pyh?n

?on kovin kylm? maa hein?sirk

alla eiv?t muut varkaat tulisikaan

reivikunnan kangasmailta kotoisin ja ett? minulla on aatelisia sukulaisia v

tt? he ovat karjanry?s

varkautta?, sanoi Le Balafré, ?ja sit? v?itett? tahdon aseill

?ykkimist?. - Kas niin, nyt olemme jo perill?. Antakaas kun k?sken ankkurillisen viini?, niin pid?mme pienet pitoset kaikessa yst?vyydess

n lis?ksi, jolla voimme huuhtoa pois kaiken eripuraisuuden ja juoda terve

vat vartijat peitsens? ristiin h?nen eteens?, k?skien h?nt? seisahtumaan, ja samassa my?s viritettiin jousia ja t?hd?ttiin pyssyj? h?nt? vastaan. Niin tarkka oli t??ll?

ukaiset selitykset, ja jokseenkin pitk?llisen ep?r?imisen sek? viivyttelemisen j?lkee

ess?, ja oli kenties viimeisi? noita Skotlannin ritareja, jotka mielell??n olivat liljan puolustukseksi sivaltaneet miekallaan vanhoja vihollisiaan englantilaisia. Skotlannissa tapahtuneet muutokset ja kenties my?s tottumus Ranskan ilmanalaan ja tapoihin olivat olleet syyn? siihen, ett? t?m? vanha paroni kokonaan oli luopunut kaikista kotiinpaluutuumista. Siihen tuli viel? lis?ksi, ett? h?

eeriin, ja lordin arvokas ulkomuoto sek? kunnioitus, jota n?m?t muista ihmisist? sangen

en seitsem?ss? suuressa tappelussa katsoneet surmaa suoraan silmiin, niinkuin leikkikumppania katsotaan, ilmaisivat pikemmin vakavaa vaaran ylenkatsetta kuin palkkasoturin verenhimoista uhkarohkeutta. H?nen pitk?, kookas vartalonsa oli t?ll? hetkell? k??ritty v?lj??n kotikauhtanaan, ja puhvelinnahkaisesta vy?st?, joka ymp?r?i h?nen vy?t?isi??n, riippui kalliskahvainen v?kipuukko. Kaulassa h?nell? oli Pyh?n Mikaelin ritaris

essa, hiukan n?rk?styneen? pois kirjansa ja kysyi kotiseutunsa l

unut, ja pyysi n?yr?sti korkeaarvoisan lordin suojelusta. Lordi Crawford kuunteli sangen tarkasti. H?n ei voinut pid?tt?? hymyily??n kuullessaan miten nuorukainen

kaikkia kaupungin koiria kintereillenne? Mutta sittenkin, jos teill? v?ltt?m?tt?m?sti pit?? olla kahakoita, niin on minulle enemm?n mieleen, ett? tappelette tuon provossi lurjuksen kuin jonkun muun kanssa; ja min? moitin sinua v?hemm?n t?st? p??llekarkauksesta kuin monesta muusta kepposestasi,

nen herra, sallitte

?Sin?k? rupeat puhumaan korkeaarvoiselle l

i lordi Crawford, ?ja kuulkaam

? kahdenvaiheilla rupeaisinko t?h?n palvelukseen vai en. Mutta nyt voin sanoa, ett? kaikki ep?ilykseni ovat kadon

a kuin my?s johtamisessa. Kas niin, Qventin, nyt olet kirjoitettu meid?n kunnianarvoiseen skotlantilaiseen henkivartijajoukkoomme knaapiksi enollesi ja h?nen peitsikunnassaan palvelevaksi seuralaiseksi. Toivonpa sinun k?ytt?ytyv?n hyvin, si

aika tekee meid?t kaikki pelkureiksi. Minussa itsess?nikin tuntuu kuin miehuus a

?, jatkoi lordi Crawford, ?ett? pian taas saa

min? t?n? iltana sit? t?ydemm?

sanoi lordi Crawford; ?ja pelk??np? pahoin, Ludvig, ett? si

panian tapa, senh?n korkeaarvoinen lordi itsekin tiesi, oli nyt kerta sem

p?iv? on laskenut. Ja kuules, - ne sotamiehet, joilla on vahtivuoro, ovat ennen sit? huolellises

herra, ja noudatamme niit? uskollisesti?, lupasi Ludvig

d, ?tulla itsekin iloanne katselemaan -

aikki hyvin iloisina l?ksiv?t pois soturipitojansa valmistamaan, ja Lesly kutsui nii

ni?; ?sill??, sanoi h?n, ?tuo vanha herra on suuri veitikka, ja vaikka h?n aina saarnaa meille kohtuutta, niin eip? h?n itse, juotuansa kuninkaan p?yd?ss? niin paljon kuin vain rehellisell? tavalla voi saada

ttiin noutamaan viheri?isi? kaisloja lattialle levitett?viksi; ja liput, joiden johdon alla skotlantilaiset henkivartijat ol

a huomattaisiin, ett? h?n kaikin puolin nautti komppaniansa suuria etuoikeuksia ja niiden nojalla sek? kansalaistensa avulla saattaisi

a is?nmaastansa. Vanhoja skotlantilaisia lauluja laulettiin, vanhoja taruja skotlantilaisista sankareista kerrottiin, isien urhoty?t sek? niiden tapahtum

k??nkuin neuloilla kunnes h?n sai tilaisuuden karata ja rient?? omien kansalaistensa juominkeihin. Kunniaistuin seisoi jo varattuna h?nelle p?yd?n yl?p??ss?; sill? sen ajan tapojen ja sotajoukon silloisten asetusten mukaan ei pidetty sopimattomana, ett? heid?n p

sijalle, vaan pyyt?en heit? vain olemaan iloisia, j?i seisomaan ja katsel

i viini? heid?n arvoisalle p??llik?lleen, ?antaa h?nen vaan olla - ei saa

i, joka sin? p?iv?n? oli liittynyt heid?n joukkoonsa. T?m? malja siis esitettiin ja siihen vastattiin, niinkuin helppo on arvata, iloisella hurrauksella, ja sitten vanha p??llikk? kertoi ilmoittaneensa Olivier'ille p?iv?n tapahtumasta. ?Ja koska leuanhankaaja?, lopetti h?n, ?ei liioin rakasta kurkunvenytt?j??,

a rupesi h?nelt? kyselem??n paljon enemm?n Skotlannin tilasta sek? sen korkeista suvuista kuin mit? poika osasikaan vastata. Ja silloin t?ll?in aina, n?in kyselless??n, hyv? vanha herra, ik??nkuin lauseittensa v?lill?, maisteli pikariaan, muistuttaen ett? iloinen seurustelu oli sopivaa skotlantilaisille aatelisherroille, mutta ett? nuorten miesten, semmoisten kuin Qventin'in, piti siin? suhteessa olla v

ta tuleva tuulenpuuska kohotta

olenkin vanha, n?kev?ni sen j?lleen liehumassa. Kuulkaahan, kumppani kullat?, - viini oli jo tehnyt h?net puheliaaksi - ?olettehan te kaikki Ranskan kruun

ijoineen?, virkkoi er?s toinen vieraista, ?tuolla Silkki?ispuiston

tuisan vastauksen!? sanoi Guthrie,

ottanut turviinsa er??n aatelisneidon herttuan maalta, nuoren kreivitt?ren, joka pakeni Dijon'ista si

llut t?nne yksin, korkea-arv

ivinnan, t?tins?, seurassa, joka t?ss? a

t?h?n herttuan ja h?nen holhokkinsa v?liseen asiaan, sill? onhan Kaarlella sama oike

nyt heit? tytt?rens? Beaujeaun rouvan, eik? Johanna prinsessankaan suojelukseen; siit? k?y ep?ilem?tt? selville, ett? h?n aikoo menetell? asianhaaroja my?ten. H?n on meid?n herramme - vaan eip?h?n lien

inen peli lienek??n Burgundin hert

, ?ja senvuoksi onkin luultavaa, e

kaksikymment? vuotta sitten, ett? min? avioliiton kautta perustaisin sukuni onnen. Kukapa tiet?? mit? nyt saat

jolla on tuommoinen oja ka

astamaan tuommoista pakanallista mustala

kki. Ja mit? tuohon neitoon tulee, niin on h?n liian rikas tullakseen k?yh?n skotlantilaisen aatelisherran omaksi, muutenpa min? itsekin koettaisin onneani, va

sisimm?isell? portilla. Mutta h?n oli pikemmin salalyhdyn kuin kirkkaan lampun kaltainen, s

sit??, lis?si h?n, oltuaan v?h?n aikaa vaiti, kun h?nen oma uteliaisuutensa oli voittanut tuon teeskennellyn soturivelvollisuuden

Doguin'in, joka kuljetti kantotuoleja takaisin ravintolaan; sill? ne olivat tuon Silkki?ispuiston ravintolanis?nn?n omat - liljan ravintolan is?nn?n, aioin sano

kallistamaan kenen seurassa hyv?ns?. - Se on sodassa vaarallinen seikka, ja se on parannettava. Mutta, Antti Arnot, sinun juttusi n?ytt?? venyv?n pitk?ksi, puhe on ryypyll? katkaistava - Skeoch doch nan skial, niinkuin vuoristolainen sanoo, ja s

a muutamia p?ivi? olivat salaa asuneet h?nen is?nt?ns? talossa, ja ett? kuningas useasti oli k?ynyt salaa heit? tervehtim?ss? ja osoittanut heille suurta kunniaa; ja ett? he, h?nen luulonsa m

ulkonevista kaari-ikkunoista Dauphin'in (kruununperillisen) tornista. Ja s?vel oli niin suloinen, ettei ik?n? kukaan ole kuullut sen vertaista t?ss? Plessis'n linnassa. Niin totta kuin olen kris

k? sinun lyhyt ymm?rryksesi saanut ratkaistuksi, kumpiko mielest?si oli haluttavampi. - Vaan kuulkaas! Eiv?tk? tuomiokirkon kellot

at aikaa?, sanoi Cunningham; ?tuolla p?iv? par'a

jaa ajetaan pitk?t matkat - v?h?inen valkea, makeat maltaat - ole iloinen ja viisas, on kelpo sana

iksi, ettei h?nen oma astuntansa yleis?n silmiss? n?ytt?isi ep?vakaisemmalta kuin mit? niin korkeaarvoiselle ja korkeapalkkaiselle p??llik?lle sopi. Hyvin yksitotisena h?n kulki niiden molempien pihojen poikki, jotka erottivat h

selle, ett? tornitytt?, jonka laulua h?n niin suurella halulla oli kuunnellut, ja mestari Pietarin kaunis juomanlaskija oli sama kuin t?m? korkeasukuinen, rikas kreivit?r, joka oli l?htenyt pakoon vihattua kosijaa sek? l??niherranvaltaansa v??rink?ytt?v??, v?kivaltaista holhoojaa. N?ihin kuviin sekaantui my?s v?list? mestari Pietarin kuva, jonka k?skyjen alainen tuokin pel?tt?v? virkamies n?ytti olevan, jonka