Kuusi vuotta Siperiassa

Matka Omskiin.

Hein?kuun 6 p. l?hdimme Turusta h?yrylaivalla Vasa. Ilma oli mit? ihaninta matkalla Pietariin. Helsingiss? liittyi seuraamme er?s sukulainen, neiti Fontell, joka seurasi meit? Siperiaan. Kun minun veljeni viel? tuli joukkoon Pietarissa, niin oli meit? viisi t?ysikasvuista henke?, palvelustytt? siihen luettuna, ja kaksi lasta. Pietarissa viivyimme me erityisten valmistelujen puuhassa viikon. Niinp? k?vin t??ll? ministeri-valtiosihteerin puheilla, joka yst?v?llisesti ja kohtelijaasti otti minut vastaan. H?n l?hetti tiedon sis?asiain ministerille ett? min? olin matkalla Omskiin. H?n tarjoutui viel? tuttavainsa kautta hankkimaan minulle yksityisen suosituskirjeen Omskin kenraalikuvern??rille. Sit? paitsi n?ki h. ylh. sen vaivan ett? itse k?vi Pietarin kenraalikonsistoriossa, josta h?n hankki minulle suosituskirjan Moskovan kenraalisuperintendentille Jürgensenille. Uudestaan k?ydess?ni vapaaherra Bruunin luona puhui h?n paljo ja harrastuksella tulevasta toiminnastani. "Varsinkin pyyd?n teit? ettette v?sy t?h?n ty?h?n, vaikka se kyll? usein tulee olemaan vaikeata", sanoi h?n, sek? lis?si erotessa: "Jumala auttakoon teit?, ja jos jotakin tarvitsette, niin voitte kirjoittaa minulle yksityisesti."

Kun min? sitten tulin Omskiin, oli tieto minun odotettavasta tulostani jo saapunut sinne kaikkiin virastoihin ja sik?l?inen kenraalikuvern??ri Kolpakoffski pyysi minua k??ntym??n h?nen puoleensa, jos joitakin vaikeuksia ilmestyisi.

P?iv? tuli, jolloin meid?n t?ytyi ottaa ero suomalaisista yst?vist?mme ja l?hte? Pietarista. Vaikka me tulimme asemalle, josta matkaa Moskovaan piti alettaman, puolin tuntia ennen junan l?ht??, olivat kuitenkin melkein kaikki paikat otetut, ennenkuin me ehdimme antaa piletit ja saimme matkas?lymme j?tetyksi tulliin. Kuitenkaan ei meid?n tarvinnut j??d? junasta ja matkalla onnistuimme saamaan paikatkin vaikka tilaa aluksi oli kyll? niukalta. Tie Pietarin ja Moskovan v?lill? on jotenkin yksitoikkoista, mutta on siin? sent??n vaihteluakin. Tuuheita lehtimets?-ryhmi? ja niiden mehukas vihanta v?ikkyy l?helt? ja kaukaa. Paikoittain on n?k?ala niin laaja, ett? n?kee useampia kirkonkyli? yht? kauvan. Ven?l?iset rautatiet ovat tasaisia ja niill? matkustaa koko mukavasti. Ateria-asemilla tarjotaan hyvin laitettua ruokaa kohtu hinnasta. Kaikki on siisti? ja miellytt?v??, ei ainoastaan ruokasaleissa vaan my?s keitti?iss?, joita min? parissa paikassa n?in. P?ydille on asetettuna eri hintaisia ruokalajeja eri ryhmiin. Hinnat ovat ilmoitetut kunkin ruokalajin kohdalla paperilla. Useimmilla asemilla seisoo lapsia ja vaimoja myym?ss? maitoa. Ne vaativat 4 à 5 kopeekkaa pullosta. Useimmilla matkustajilla on omat ev??t ja he sy?v?t vaunuissa sek? hankkivat maitoa asemilta.

Moskovaan tulimme Hein?kuun 18 p. k:lo 9 aamulla ja astuimme Le Nord-nimiseen hotelliin l?hell? Pietarin rautatie-asemaa. T??ll? otimme isonpuolisen, v?liseinill? kolmeksi jaetun huoneen, josta maksoimme 2 ruplaa vuorokaudessa. T?m? oli tavallinen hinta huoneista, joihin matkalla poikkesimme. T?ss? on lis?tt?v? ett? matkustajan pit?? itse kustantaa itselleen s?nkyvaatteet. Meid?n t?ytyi viipy? hetken Moskovassa, sill? minun oli k?yt?v? kenraalisuperintendentti Jürgensenin luona, jonka hiippakuntaan kaikki luteerilaiset koko Aasianpuoleisella Ven?j?ll? kuuluvat. Sattui kumminkin kenraalisuperintendentti olemaan matkalla ja ilmoitettiin ettei h?n palaisi ennen kuin kahden viikon p??st?.

Konsistoorin sihteeri, Hasselblatt, lausui mielipahansa siit? ett? kenraalisuperintendentti nyt oli poissa. "Pastori Roschierin kanssa oli v??rin-ymm?rryksi? toinen toisensa j?lkeen", sanoi h?n, "sill? me tulimme persoonallisesti tavanneiksi h?nt? vasta h?nen palatessaan Siperiasta". H?n arveli ett? olisi ollut parempi jos suomalaisen pastorin asentopaikka olisi tullut muualle kuin Omskiin, jossa jo on yksi luteerilainen pappi. Min? sanoin ett? Omsk oli valittu asentopaikaksi sen vuoksi ett? useimmat suomalaiset asuvat siell? ymp?rist?ll?. "Mit? hy?ty? on muuten meid?n suomalaisilla papista, joka ei taida heid?n kielt?ns??" lausuin min?. T?h?n ei sihteerill? ollut mit??n v?itt?mist?. H?nen toivotettuaan minulle onnea ja menestyst? ty?ss?ni, j?tin h?net hyv?sti.

Er??n saksalaisen papin, P. Mikaelin kirkon pastorin, tapasin my?s Moskovassa; t?m? hyv?stij?t?ss? antoi minulle veljensuutelon ja sanoi: "Jesus Kristus on meid?n rauhamme." N?ist? h?nen sanoistaan, vaikk'ei niit? sen useampia ollut, voin min? p??tt?? ett? h?n tunsi meid?n Herramme ja Mestarimme. H?n pyysi hyv?ntahtoisesti minua viel? p?iv?lliselle seuraavana p?iv?n?, josta minun kumminkin piti kielt?yty? hankkeissa olevan matkan t?hden. Me katselimme Moskovassa sit? kaunista kirkkoa, jota kutsutaan "Vapahtajan kirkoksi". Se on aivan uusi ja j?tt?? kauneudessa j?lkeens? kaiken mit? min? olen sen tapaista n?hnyt. Maalaukset ovat mainioimpain mestarien tekem?t ja esitt?v?t tapauksia sek? raamatun ett? Ven?j?n historiasta. Er?s kirkonpalvelija n?ytti meille kaikki ja kertoi meille muutamien maalausten sis?ll?n y.m. Kirkko oli maksanut jonkun verran yli 30 miljoonaa ruplaa.

Lauvantai-iltana k?vimme me Kremliss?. Silloin oli meill? tilaisuutta kuunnella messua useammissa kirkoissa. Kirkkolaulu, joka ylimalkaankin on vaikuttavaa kreikkalaisessa kirkossa, oli eritt?in kaunista muutamissa Moskovan kirkoissa. Varsinkin oli niin laita Uspenskin tuomiokirkossa, jossa meid?n nykyinen keisarimme on kruunattu.

Omituisen vaikutuksen tekee t?m? ihmeellinen kaupunki, kun korkealta paikalta silm?ilee sen satoja kirkkoja sek? kuuntelee kellojen syv?sointuista ??nt?.

Saatuamme hotellin-is?nn?lt?mme Moskovassa osoitteen hyv??n ja halpaan ravintolaan Nizhnij-Novgorodissa, l?ksimme sille rautatie-asemalle, josta juna menee sinne, ja l?hdimme matkaan 19 p:n? k:lo 4 j.p.p. Seuraavana aamuna k:lo 8 saavuimme me t?h?n omituiseen kaupunkiin. Tie Moskovasta Nizhnij-Novgorodiin kulkee viljeltyjen vainioiden ja suurien kyl?in l?pi. Rakennukset n?iss? ovat kurjia ja usein olkikatolla varustettuja. Jokaisen ven?l?isen kyl?n l?pi kulkee raitti, jonka molemmille puolille asuinhuoneet ovat rakennetut, p??ty kadulle p?in. Siperiassa olen min? n?hnyt kyli?, joissa useampia tuhansia ihmisi? asuu. Niinp? laskettiin er??ss? sellaisessa kyl?ss? kokonaista 450 asuinrakennusta. Mainittakoon ett? Siperiassa on paljo paremmat rakennukset kuin muualla Ven?j?ll?. Asuintupa sis?-Ven?j?ll? n?ytt?? aivan rautaruukin luona olevalta hiiliuunilta.

Oli sunnuntai-ilta, kun me j?timme Moskovan. Kyl?n nuorisoa oli monin paikoin kokoontunut rautatie-asemille. Punaista v?ri? n?yttiv?t rakastavan sek? naiset ett? miehet. Sek? t??ll? ett? my?s matkustaessa Volgalla ja Kamalla voi v?list? n?hd? 5 à 6 maankirkkoa samalla kertaa. N?m? n?ytt?v?t hyvin sievilt? valkoisine rapattuine seinineen ja viheri?isine kattoineen. Verrattaessa n?it? ja Suomen kirkkoja, t?ytyy antaa edellisille etusija.

Nizhnij-Novgorod on, kuten sanottu, omituinen kaupunki. Kun menn??n rautatie-asemalta Volgan rannalla olevalle h?yrylaivasillalle, kolmen virstan matka, niin kuljetaan markkinakaupungin kautta eik? n?hd? juuri mit??n muuta kuin suuria makasiineja, joissa on ??rett?m?t varastot kaikenlajisia tavaroita. Viikon p??st? siell? olostamme alkaisivat markkinat, suurimmat maailmassa. Y?t? p?iv?? oli t??ll? el?m?? ja liikett?. N?htiin kaikenlaisia kansantyyppej?. Asujanten kunniaksi mainittakoon ett? sangen harvoin n?ki p?ihtyneen. Kun sattui olemaan eritt?in kova kuumuus meid?n oleskellessamme Nizhnij-Novgorodissa, emme me paljo voineet liikkua ulkona muina aikoina kuin varhain aamulla. L?mp?mittari osoitti p?iv?ll? 55 astetta C. ja y?ll? 33°. Voi avonaisten ovien kautta n?hd? makasiineihin ja katsella heid?n varastojaan. Yksi oli t?ynn? k?ysikimppujn lattiasta kattoon, toinen niinimattoja, kolmas teepakkoja j.n.e., sanalla sanoen, siell? oli kaikenlaista tavaraa. Kuvatessani paluumatkaamme Siperiasta, joka sattui juuri markkina-aikaan, tulen tarkemmin kertomaan markkinael?m?st? Nizhnijss?. Minua ihmetytti etteiv?t suomalaiset kauppiaat k?y n?ill? markkinoilla. Onhan luultavaa ett? monellaisia tavaroita saisi t??ll? ostetuksi halvalla. Samoin luulisi Suomen teollisuustuotteiden voivan menn? kuupaksi t??ll?, jos vaan tultaisiin oikein tuntemaan n?m? markkinat.

Varsinainen kaupunki, jota ei voi n?hd? markkinapaikalta, on useampia satoja jalkoja korkeammalla kuin t?m? ja n?ytt?? oikein siev?lt?. Sielt? tarjoutuu laaja n?k?ala yli Volgan ja ymp?rill? olevain seutujen.

Kuten kaupungissa niin oli my?s virralla el?m?? ja liikett?. Sanottiin meille, ett? noin tuhannen laivaa oli t??ll? ankkurissa. Toinen hinaajah?yry toisensa per?st? tuli, vet?en per?ss??n 4-5 mahdottoman suurta proomua. Vuokrattuamme kaksi hytti? er??ll? Kamenski-veljesten laivalla, muutimme me laivalle, vaikka se olikin viel? pari vuorokautta Nizhnijss?. Erinomaisella kohtelijaisuudella ja yst?vyydell? kohtelivat meit? laivalla sek? p??llyst? ett? miehist?. Ensimm?isen? iltana, kun me olimme laivassa ja joimme teet? yl?kannella, tuli kapteeni tuoden purkin hilloa ja pyyt?en meit? k?ytt?m??n sit? hyv?ksemme. Ven?j?ll? on tavallista ett? nautitaan marjahilloa teen kanssa. Teet? k?ytet??n kaikkialla t??ll? ja teekeitti?t?, samovaaria, ei puutu yhdest?k??n m?kist?. Kahdesti p?iv?ss?, aamiaiseksi ja illalliseksi, sek? usein p?iv?lliseksikin, pannaan teekeitti??n valkea. Keittotaidossa ei ole tultu kauvas t?ss? maassa rahvaan kesken. Se sy? enimm?kseen leip?? ja suolaa sek? juo teet? lis?ksi. Sokuria k?ytet??n hyvin tarkasti. Jos tulee vieras, niin asetetaan sokurinpala h?nelle kun teet? tarjotaan, mutta jos h?n ei ole kovin sysm?l?inen, niin j?tt?? h?n sokurinpalan koskematta. Mutta jos h?n on niin taitamaton, ett? pist?? sen poskeensa, niin sanotaan h?nen menty??n: "Sit? koiraa, joka s?i koko sokurinpalan!" Pian perehtyy maan tapoihin ja min? join teeni jo yht? mielell?ni ilmankin sokuria kuin sokurin kanssa. Ett? me kaikki juomme sit? pari kertaa p?iv?ss?, tarvitsee tuskin sanoa.

Sellaista yst?vyytt?, jota laivan kapteeni ja kaikki matkustajat osoittivat meille, tulisi tuskin, pelk??n m?, vieraan perheen osaksi suomalaisella laivalla.

Matkustajain joukossa oli useita saksaa puhuvia, ja niiden kanssa vietimme me monta hauskaa hetke?. Eritt?in hyv? sopu n?ytti vallitsevan laivan p??llyst?n ja miehist?n kesken. Kun laiva l?hti liikkeelle, paljastivat kaikki p??ns? ja supattivat hiljaisen rukouksen. Niin tekiv?t ne my?s, kun me onnellisesti saavuimme Permiin, jonka j?lkeen kapteeni, per?mies ja ruorimiehet pudistivat toisiaan k?dest?, kiitollisuudeksi siit? ett? kaikki olivat hyvin tehneet velvollisuutensa. T?m? yksinkertainen temppu n?ytti minusta sek? kauniilta ett? kohtuulliselta.

Perm on paikotellen hyvin rakennettu kaupunki. Kaunis puisto kukkais-istutuksineen ja kes?teaatterineen on ihan vieress?. Heti kaupungin ulkopuolella Jekaterinenburgiin p?in on kruunulla kanuuna- ja luotitehdas. Juna l?hti k:lo 1/2 9 j.p.p. Permist? ja k:lo 1 y?ll? saavuttiin Ural-vuorten rajalle. Tuskin kuitenkaan huomasi olevansa vuoriseudussa. Toinen yl?nk? tuli kyll? toisen per?st? ja usein oli laaja n?k?ala yli kukkulain ja laaksojen, mutta en voi muistaa n?hneeni ainoatakaan paljasta kalliosein?? tai huippua koko ylimeno-matkalla.

Rata kulkee synkkien metsien l?pi ja asemat ovat hyvin v?h?p?t?isi?. Kolmen aseman nimest?: Eurooppa, Ural ja Aasia, tulee huomaamaan astuvansa toiseen maan-osaan. Ennenkuin laskeudutaan Uraalin juurelle, kuljetaan Nizhnij Tagilskin kautta, jossa kuuluisat Demidoffin kaivannot sijaitsevat. Kuinka suurenmoisia n?m? laitokset ovat, voi ymm?rt?? siit? ett? v?kiluku nousee niiss? 30-40 tuhanteen henkeen. Junasta p?in voimme n?hd? savun nousevan monista paikoin, jota paitsi kolme kirkkoa ja joukko rakennuksia tuli n?k?s?lle. Mielell?ni olisin sinne pys?htynyt p?iv?ksi, kun minulla oli syyt? olettaa ett? luteerilaisia oli paikkakunnalla, mutta t?m? ei voinut erityisist? syist? tapahtua. Asemalla s?imme p?iv?llist? ja kaksi nuorta miest? matkatovereistamme, jotka olivat seuranneet meit? aina Nizhnij-Novgorodista, tarjosi meille viini? virkistykseksi. Me emme tulleet oikein selville mit? v?ke? nuo meid?n matkatoverimme olivat. Minun kysymyksiini antoi toinen, insin??ri, kiertelevi? vastauksia. Kysymykseen "miss? asutte?" vastasi h?n: "toisella jalalla Euroopassa ja toisella Aasiassa." Viel? kiihke?mm?ksi tuli utelijaisuutemme, kun t?m? kutsui meit? tulemaan puutarhaansa illalla Jekaterinenburgissa. Olin siin? luulossa ett? matkatoverimme oli k?yh? paikkaa etsiv? insin??ri ja t?ytyy sanoakseni ett? minun oli vaikea nauttia sit? viini? mit? h?n tarjosi "k?yhyydess??n", kuten minusta n?ytti. Sen vuoksi, kun h?n kutsui meit? puutarhaansa, min? kysyin oliko h?n palveluksessa jollakin, jolla oli puutarha Jekaterinenburgissa. "Ei, se on minun oma puutarhani", vastasi h?n aivan lyhyesti.

Matkatoverimme neuvoivat meille ravintolan, johon asetuimme. Heti kun olimme pukeutuneet, saapuivat he ja veiv?t meid?t suurenmoiseen vanhaan puistoon, jossa oli synkk?? mets?? ja keinotekoisia vesilammikoita. P??st?ksemme puistoon, oli meid?n kuljettava er??n linnanpihan kautta. Sen vieress? oli vanha, suuri linna. Kysymykseen kenen t?m? oli, vastasi is?nt?mme: "minun". Puistossa oli ravintola, ja k?velty?mme jonkun hetken k?yt?vi? pitkin tarjottiin meille teet? ja muita virvoitusjuomia ja viimein hieno illallinen. Is?nt?mme nautti perinpohjaisesti ja tahtoi vaatia vieraitansakin tekem??n samoin. Vaikeata olisi meille ollut siit? selvit?, jollei er?s toinen nuori mies olisi osoittanut meille keinoa: "kaatakaa maahan", kuiskasi h?n, ja niin teimmekin. My?hemp??n y?ll? rupesi satamaan ja is?nt?mme tahtoi ett? me j?isimme linnaan, mutta me mieluummin l?hdimme asuntoomme, johon herrat kohtelijaasti saattelivat meit?. Kun min? seuraavana aamuna tulin Siperian pankkiin ja siell? tapasin er??n pankkireviisorin, joka oli tullut meid?n kanssamme Permiin, kysyi t?m? hymyillen: "oletteko tavanneet matkatoverinne viel??" "Kyll?, eilis-iltana olimme yhdess? er??ss? puistossa, jota h?n sanoi omakseen", vastasin min?. "Varma onkin, ett? se on h?nen", jatkoi reviisori.

Insin??ri matkusti samana p?iv?n? pois, mutta se toinen, nuori mies, j?i ja tuli seuraavana iltana hakemaan meit? kaupungille. H?n vei meid?t er??sen kauppakojuun, jossa oli kaikenlaisia valutavaroita Uraalin vuorista sek? osti meille muistia sielt?. Sitten vei h?n meid?t jo mainittuun linnaan, jonka h?n n?ytti meille aina linnan kappelista saunaan asti alaholvissa.

N?iden muurien sis?ll? asui ainoastaan er?s vanha mies. Tarina kuuluu k?yv?n kaupungissa ett? t??ll? n?kyy aaveita. Meille osoitettiin s?nky?, miss? Aleksanteri I oli maannut oleskellessaan Jekaterinenburgissa sek? sohvaa, jolla Katariina II oli istunut. Suuren osan salin seini? t?yttiv?t komeaunivormuiset muotokuvat, joista yhden sanottiin esitt?v?n suvun kantais??. Meid?n oppaamme oli, kuten sitten saimme kuulla, edellisp?iv?isen is?nt?mme, linnan nykyisen omistajan, serkku. Samoin kuulimme ett? t?ll? j?lkim?isell? my?s on suuria kaivantoja Uraalin vuoristossa ja ett? h?n kuuluu Ven?j?n vanhimpaan aateliin.

Vanha kirkko, jota hyvin harvat kuuluvat saaneen kunnian n?hd?, sis?lsi hienoja maalauksia ja hopeakaluja, joka kaikki osoitti suurta rikkautta. Kerrottiin meille ett? kun Aleksanteri I oli vieraana linnassa, antoi sen omistaja illalliset 300 hengelle ja ett? koko p?yt?kalusto oli puhdasta hopeaa. Nuorempi meid?n matkatovereista, jonka kanssa me katselimme linnaa, oli hieno herrasmies. H?n oli viel? tieteellisess? tarkoituksessa kerran k?ynyt Suomessakin er??n ruotsalaisen tiedemiehen seurassa. H?nen nimens?, ruhtinaallinen nimi, on hyvin tunnettu Ven?j?ll? ja mainittu my?skin Suomen lehdiss?. Saatuamme kunnian pit?? matkatoveriamme yhden illan luonamme teell?, erosimme siin? toivossa ett? seuraavana vuonna tapaamme toisemme Omskissa, jonne h?n silloin tulisi. My?skin sanoi h?n tulevansa k?ym??n Helsingiss? pian, ja jos niin tapahtuu, niin toivon min? ett? h?nt? siell? kohdeltaisiin edes osalla sit? auliutta ja yst?v?llisyytt?, jota h?n t??ll? kaukaisessa maassa osoitti meille.

Jekaterinenburgissa ostin min? vaunut, johon meid?n tavaramme s?lytettiin. Enimm?t olimme me l?hett?neet Pietarista kuljetusyhti?ll? Rossija. Tavaramme saapuivat vahingoittumattomassa ja hyv?ss? kunnossa Omskiin kohta viikkoa j?lkeen kuin me olimme sinne saapuneet. T?m? mainittakoon sanotun yhti?n ylistykseksi, se kun ennen muita on tunnettu s??nn?llisest? toimituksestaan. Kenraali R. Nybergi? saan kiitt?? siit? ett? tiesin k?ytt?? t?t? yhti?t?; h?n muutenkin teki minulle neuvoilla ja ohjauksilla suuria palveluksia.

Pakattuamme, kuten sanottu, tavaramme ja kiinnitetty?mme arkkumme rautavitjoilla ja lukoilla, l?hdimme matkaan nelivaljakolla. H?mm?styimme ensin t?ristyksest?, sill? emme olleet sit? niin kauheaksi kuvitelleet. Osaksi oli ehk? syyt? ajopelimme laadussakin, ja min? ajattelin jo hankkia tarantassin heikoimmille meist?. Mutta v?hitellen tulivat tiet paremmiksi ja me tottuneemmiksi, niin ett? me aivan tervein? tulimme kahden ja puolen p?iv?n ajamisen per?st? Tjumeniin. Vaikka teit? ei Siperiassa juuri rakenneta eik? kunnossa pidet?, ovat ne kuitenkin kuivana vuodenaikana vallan hyv?t. Paraat ovat ne yhden tai kaksi p?iv?? j?lkeen sateen. Silloin ovat ne kovat kuin kivi, mutta pitk?n poudan j?lkeen nousee hienoa vastenmielist? p?ly? tielt? kun ajaa. Joutuu ihan kuin tomupilven sis??n ja on sitten sen n?k?inen kuin riihest? tulisi. Voi muuten ajaa mihin tahtoo monin paikoin, sill? aro on sile?t? kuin p?yt?. Usein tapahtuu ett? joutuu puolen virstan p??h?n varsinaiselta tielt?, etenkin sadeaikana. Tavallisinta ajopeli?, mit? k?ytet??n matkoilla Siperiassa, kutsutaan tarantassiksi. Kun n?m? ajopelit ehk? ovat lukijalle tuntemattomia, kerron niist? tarkemmin. Etu- ja takapy?r?t ovat yhdistetyt nelj?ll? tai kuudella, 10 à 12 jalan pituisella hoikalla leip?vartaan tapaisella puutangolla. T?ll? aluksella lep?? sitten vaununkori, joka on rautainen; siin? on istuin ajajalle sek? peitetty kuomi. Hyv? tarantassi joustaa varsin hyvin. Kun siin? matkustaa, on paras asettua puoleksi makaavaan asentoon. Sen vuoksi on teht?v? itselleen s??nn?llinen vuode, jos ei tahdo tulla runnelluksi. Mutta laittakoon itselleen vuoteen ja tilan kuinka hyv?n tahansa, niin tuntee itsens? kankeaksi ja araksi ensimm?isen p?iv?n ajettua. Nopeus, jolla kuljetaan Siperiassa, on uskomattoman suuri: aina 250-300 virstaan menn??n vuorokaudessa, jos tiet ovat hyvi?. Min? olen kulkenut 34 virstaa kahdessa tunnissa. Koskaan ei ole minun tarvinnut kiiruhtaa ajajaa, p?in vastoin on sattunut ett? olen saanut hillit? h?nt?, kun h?n liiaksi on hevosia hoputtanut.

Me h?mm?styimme melkoisesti, n?hdess?mme niin asuttuja seutuja toisella puolen Ural-vuoria, kuin Jekaterinenburgin ja Tjumenin v?lill? on. L?hemm? 200 virstaa ajoimme yht? menoa peltoa ja niitty? pitkin. Sysimusta multa pellolla sek? kukoistavat laihot todistavat kyll?ksi maan hyvyydest?. Molemmin puolin tiet? oli puita istutettuna, niin ett? v?list? sai ajaa useampia penikulmia kuin lehtokujaa my?ten. Liikenne on mahdottoman suuri t?ll? tiell?. En luule liioittelevani kun sanon ett? me kohtasimme noin viisituhatta kuormaa Jekaterinenburgin ja Tjumenin v?lill?. T?st? p??tt?en pit?isi rautatien, joka pian avataan n?iden kaupunkien v?lille, tuleman kannattamaan. Kun paljon tavaroita kuljetetaan Siperiasta Europaan, luulisi ett? rautatie olisi eritt?in v?ltt?m?t?n koko t?m?n maan poikki ja ett? sit? liikemiehet kaipaisivat. Mutta niin ei ole kuitenkaan laita. Hevosia on niin runsaasti l?nsi-Siperiassa ja rehu niin halpaa, ett? rautatie ei tule olemaan kovinkaan onnellinen kilpailija el?v?n hevosen kanssa. Rautatien Siperiassa tulee sen vuoksi synnyst??n kiitt?? enemm?n sota- kuin kauppa-n?k?kantaa.

Tulimme Tjumeniin lauantai-iltana elokuun 1 p. Kun ei voitu toimittaa mit??n sunnuntaina eik? maanantaina, joka j?lkim?inen oli Marian p?iv?, ja sen johdosta yleiset laitokset olivat suljetut, niin t?ytyi meid?n odottaa muutamia p?ivi? t?ss? kaupungissa. Minun ensimm?inen huoleni oli saada selkoa maanmiehist?ni, joita muutamia tiesin asuvan t??ll?. Lopuksi l?ysin er??n kultasep?n, joka oli t??ll? tehnyt ty?t? 22 vuotta. T?m?n kautta sain tietoa muutamista toisista maanmiehist?. Kutsuttuani ne asuntooni, kirjoitin muistoon heid?n nimens? ja pidin raamatunselityksen heille. Pesonen, se oli kultasep?n nimi, ei ollut kuullut Jumalan sanaa saarnattavan eik? selitett?v?n ?idinkielell??n sitten vuoden 1859. Iloansa ja kiitollisuuttansa meille osoittivat maanmiehemme monella tavalla. Sittenkuin ne viel? kerran olivat olleet koossa minun luonani, erosimme me, ja min? lupasin joskus k?yd? heit? katsomassa, vaikka heit? oli v?h? t?ll? paikkakunnalla. Er??n suomalaisen naisen, joka oli k??ntynyt kreikan-oppiin, tapasin Tjumenissa. H?n kertoi ett? t?m? k??ntyminen tekee h?nen omantuntonsa aina rauhattomaksi.

Tjumenissa on konttori, jossa m??r?t??n se paikka, johon siirtovangit vied??n. Sielt? alkaa heid?n vaelluksensa jalkasin. Tiistaina k?vin min? vankikonttorissa ja p??sin sen p??llik?n puheille. H?n arveli ett? suomalaiset eiv?t viel? olleet saapuneet, mutta pyysi minun kumminkin k?ym??n kruununkyyti-vankilassa katsomassa. Kun min? osoitin h?nelle asetuksen siit?, ett? suomalaiset ovat koottavat muutamiin, heit? varten m??r?ttyihin paikkoihin, niin sanoi h?n ettei ole saanut mit??n sellaista m??r?yst?, sek? lis?si ett? oli mahdotonta asettaa niit? kaikkia samaan paikkaan, kun ei ollut kyll?ksi maata kaikille yhdess? kyl?ss?. N?ytti silt? kuin ei voisi t?ss? mit??n tehd?, vaikka min? koetin panna parastani.

Mutta sattumalta tulivat asiat k??ntym??n ihan toisin. Kun t?m? upseeri kuuli ett? min? puhuin saksaa, oli h?n niin kohtelias ett? haastoi minun kotiinsa, kun h?nen rouvansa puhui saksaa ja oli luteerilainen. Min? en ollut hidas ottamaan vastaan kutsua. Rouva oli miellytt?v? nainen ja n?ytti helliv?n uskolaisiaan. H?nelle lausuin min? kuinka vaikeata oli toimittaa luteerilaisille mit??n s??nn?llist? sielunhoitoa, kun ne olivat hajallaan siell? ja t??ll? ymp?ri koko l?nsi-Siperian. Seurauksena oli, ett? p??llikk? lupasi tehd? mit? h?nen vallassaan oli. Ett? h?n teki enemm?n kuin mit? min? edes olisin voinut uskoa, huomasin j?lkeenp?in.

Kun min? iltap?iv?ll? k?vin vankilassa niin sain min? kuulla er??lt? suomalaiselta, joka sairauden vuoksi oli j??nyt toisista j?lelle, ett? kaikki sin? vuonna l?hetetyt jo olivat l?hteneet Tjumenista. Min? pidin varmana, ett? he tulisivat hajotettaviksi sinne t?nne ven?l?isiin kyliin kuten ennenkin. Sittemmin sain kuulla siirtovangeilta, ett? he matkalla olivat saaneet k?skyn pys?hty? vankilaan Tshukalinissa. T??ll? t?ytyi heid?n odottaa kaksi viikkoa, ymm?rt?m?tt? syyt? viivytykseen. Sitten tuli k?sky ett? he olivat tiloitettavat vanhaan luterilaiseen siirtolaan Rishkovaan ja laskettavat vapaiksi. Ett? t?m? oli seuraus k?ynnist?ni Tjumenin vankikonttorin p??llik?n luona, ymm?rsin heti. Mainitussa konttorissa kuulin ett? 18-20,000 siirtovankia tulee vuosittain Siperiaan. Vahinko vaan ett? konttorin nykyinen p??llikk? tulee luopumaan siit? toimestaan ja siirtym??n korkeampaan virkaan Omskissa. Sill? ei tied? kuinka uusi tulee noudattamaan tuota asetusta. Kuitenkin lupasi nykyinen p??llikk? osoittaa asetusta j?lkel?iselleen. Asetusta oli minulla mukana kaksi ven?l?ist? kappaletta ja j?tin toisen t?h?n konttoriin. Tjumen on hyvin renttumainen kaupunki. Er??ss? tappelussa t?ytyi meid?n sattumalta vasten tahtoamme olla l?sn?. Ajoimme issikalla ja kun t?m? er??ss? kadunkulmassa n?ki niin hauskan asian kuin tappelun, pys?htyi h?n heti ja n?ytti h?nell? olevan hyv? halu sekaantua mellakkaan. Mutta kun h?n nyt kumminkaan ei ollut siihen tilaisuudessa, niin huusi h?n kuitenkin toiselle puolelle: "ly?k??, lujasti!" Omituiselta n?ytti tappelu. Osanottajia oli? 7 à 8 miest?. He asettuivat ensin piiriin ja sitten hy?kk?siv?t he toistensa kimppuun ly?den ja hosuen. Sitten hajosivat he taas tullen entiseen asentoonsa piiriin ja silloin tehtiin uusi hy?kk?ys. Mutta heid?n huomaamattansa mit??n vaaraa tulikin poliisi ja sieppasi kiinni muutamia heist?, ja asia oli lopussa. T??ll? olivat kaikki ikkunat varustetut luukuilla, jotka huolellisesti suljettiin y?ksi. T?m? tapa on yleinen Siperiassa, sek? kaupungissa ett? maalla. Luukkujen taitse kulkee rautakanki ja sen toisessa p??ss? on koukku, jonka voi sein?n l?pitse pist?? huoneeseen; siell? pistet??n nappula koukun l?pi tehtyyn reik??n ja varas ei siis voi helposti tulla sis??n t?t? tiet?. Kun piha sit? paitsi on aidattu nelj?n kyyn?r?n korkuisella lauta-aidalla, jonka harja usein on varustettu ter?vill? piikeill?, sek? kaksi tai kolme valpasta koiraa vartioimassa, niin voi ymm?rt?? ettei varas paljo saa toimeen sellaisissa paikoissa, varsinkin kun t?h?n on lis?tt?v? ett? yksi tai useampia y?vartijoita k?velee ymp?ri my?skin kyliss?.

Matka Tjumenista Omskiin, joka tapahtui h?yrylaivalla, kesti kymmenen p?iv??. Kun harvoin astuttiin maihin eik? laivassa ollut mit??n ruoaksi ostettavana, niin oli usein ruoan puoli sangen laihaa. Varsinkin k?rsiv?t lapset siit? ettei maitoa ollut saatavissa. Siperian entisen p??kaupungin Tobolskin, jonka ohi kulimme ja jossa viivyimme kuusi tuntia, tulen my?hemmin kuvaamaan. H?yrylaivamatka n?iden seutujen kautta oli jotenkin yksitoikkoista. Ei voinut n?hd? muuta kuin joen ja sen jyrk?t rannat. Mit? rannan takana oli, sit? ei tiennyt. Er?s laivalla olevista matkustajista, ylimekaaniko lenn?tinlaitoksessa Scharon, seurasi meit? aina Omskiin saakka. T?m?n kanssa juttelin min? p?iv?t p??st??n. H?n tunsi tarkoin olot Siperiassa, sill? h?n oli ollut t??ll? kolmetoista vuotta. H?n oli syntynyt Pietarissa ja palasi k?ym?st? syntym?maillaan. H?n piti itse??n onnellisena kun sai palata kotiinsa. Lauvantai-iltana k:lo 9 (Elokuun 15 p.) saavuimme me Omskiin, mutta kun kova ukkosen ilma ja sade oli alkanut, j?imme laivaan y?ksi. Koko matkallamme oli meill? ollut mit? kauniin ilma ja hyvin harvoina p?ivin? satoi sittenkuin me saavuimme t?nne.