osen vuoro
kin Kyr?joen vartta, ihmettelimme, miten ei t?llainen aate ollut ennen mieliimme pujahtanut. Kaiket ihanat kes?t oli aherrettu t?itten kimpussa aivan samoin kuin talvetkin, niin ett? oikein tuntui omituiselta nyt t?ss?, alettua kuudettakymment??n kiivet?, vasta ensimm?ist? kertaa viett?? kes?lomaa oikein arkisella viikoll
t siki?m?tt?. Ne sellaiset kuuluvat kaikki
nha. Etel?-pohjalaiset vainiot upeilivat niin kauas
kes?inen viikko vapautta, vaikutti niin kuin ?ljy j?seniimme. El?m?ss? lupasi avautua meille, ty?miehillekin, uu
dyimme milloin leipuripuodin edess?, millo
taivaslaella. Illan tullen alkavat lyhyet, ?ksyt tuulenpuuskaukset h
se oli. Mutta jossakin kalliolla piti n?ill? tienoin oleman torppam?kki, jossa asuu minun vaimoni t?ti miehineen. En ollut
. Kyll? meill? kahvikup
menimme he
t siihen, ett? olemme l?hell? t?din majaa. Ja ennenkuin oikein huomaammekaan, on tuossa kallionreunalla laudoitettu tup
dahdamme
in?
n edest?mme ver?j?n, joka on tarkoin suljett
ket??n kotona
llan l?hell? ja ensimm?iset raskaat sadep
e alkaa roiskia. Arvaamme, ett? he pelk??v?t, kaksi vanhaa ihmist?, tiet??kseni. Voivat meit? rosvoiksikin luulla. Aion juuri menn?
.. Keit?
helle ovenrakoa ja
is??np?in niin, ett? olin v?h?ll
hauskaa
i, noin 70-vuotias muori p
, ett? iloinen reipas tervehdys oli todellakin l?htenyt t?st? paitasillaan se
?! T??ll' o
anha miehen ??ni, joka tuntuu
t?ren mies!
e pois sateesta ja kysymme saammeko y?sijaa ja saisimmeko tuoda py
rtaa tulee, viel? h?nt? kysyy, kun ensi
ousujaan napittaen j
pannut kahvipannun tul
?skee muori ?ij?? jo a
a juostessaan ja yritt?? katsahta
hypp?? h?n p?yt?lavitsalle, ottaa lautaselta viilipunkan ja heitt?? sen a
? t?m?n verrattoman ketteryyd
i, ett? kun sokeri on niin kovaa. Muori on jo k
le, mikset kas
atkasta p?yd?lle. Samalla jostakin nurkasta v??nt?? sylin t?yteen s?nkyvaatte
juttelemaan. Muori johtaa puhetta, kyselee meid?n perhekuulumia, kertoo omiaan ja on iloinen, ett? nyt kerrankin tultiin. Tuskin olemme lopettaneet sy?misemme, kun muori jo tuo kahvit. Taas h?n heitt?? tarjott
tiesin jo ennest??n; my?skin, ett? lapsia on Amerikassa, sek? ett? he kahden tekev?
ttelemaan. Kello o
kkaa h?n haukot
t?ss' kupsehditaan, niin aamulla on
seurattava, ellemme odottaneet h?nt?
eko siin? y
uotiin, jonka avatusta ovesta tuoksahti vasta
uossut edel
nuo sein?t, h?n sanoi, kun se
s?mme punniten, suojaav
lisi arvannut ajat
alle! Vet?k?? p??h?nne
ieksi h?nen paitaansa. Painaessaan o
deks?n ajoissa
?n tuvanpuolelle, jossa porstuanovi h
jo s?ngyss?,
e viel? t?ss?
lvollista ihmist? kuin t?m?, uudis
jotakin. Mutta kaikki t?m? jousta
ahkasiin. Ja muorin ennustus, ett? kyll? sie
?t vuodettamme. Mutta sitten hiljeni kaikki ja me aloimme
n. Mutta kello oli tuskin livahtanut yli 5:n, kun oveemme ly?
?s? Kahvi on jo ollut aikaa valmiina
itten sy?d??n aamiainen yhdess? talonv?en kanssa. He ovat jo t?n?
a timotee- ja apilaniitty?. Vieress? on haka, miss? karja ja hevonen ovat laitumella. Komeana upeilee n
a ja el?m?n kannattavaisuuden uskoa. Ei yht?
aan l?hd?ss?, Mutta silloin jo muori niitt??, turpea, tuoksuva apila kaatuu. Aidan toi
tava, hyv?ilev? ??ni samalla, kun pieni ter?
allannut kummallinen
t ja tekem?tt?m?t t
semme etsim?ss? sopivaa kotiinpaluutiet?, ettei tarvits
i aikoneet. Kesti kuitenkin niin kauan, ett? se synnytti mieliss?mme uud