v?lip?iviin. Suutarinoppilainen sai sen vuoksi j??d? talon ruokiin pyhiksi. Siihen aikaan suutarit valvoi

lvoa edes viikon, saadaksenne koettaa. Min?kin ... Herra siunatkoon sent??n! ... Jesus tuntui syntyneen aivan varta vasten minua varten, ett? min?, ihmisten juhlakenkien vuoksi synti? tehnyt, vaivainen suutarinoppilas, sai

nelisen vuosikymment? kulunut! Jos koettaisin kuvata teille sen silloisen Tapaninp?iv?n sen verran, kuin

ovikorkosessa hortoillen, mutta saat

lk?si, ett? jos sit? jatkuu, niin se l?htee illalla nuorten ?ij?in kanssa tapaninajolle. Sitten saa Suoti taas hyp?t? itsens? likom?r?

oli mennyt kamarii

saisi pysy? kotona ja katsell

Mutta h?n sai heti ryhtins? ja ajatteli, ett? samapa tuo nyt on... Huuliaan nuoleksien

n. H?n kaivoi taskustaan tulukset ja alkoi iske? tulta suureen hopeahelaiseen liitupes?piippuuns

k? se Jumala viel? t

ei muute

lta samalla kuin keskeytt

ain pil

kakaroille, sanoi is?nt?, ja saatuaan piipun savuamaan

t? kuului silloin t?ll?in peltrujen helin?t? ja tusinakulkusten kilisev?? pauhua. Kirkkorekien kum

sk??ti-peitteineen. Jo syk?hti syd?mess?. Onko t?m? joulua, jos t?ss? vain kaiken p?iv?? istuu, polttelee ja joskus yksikseen maistahtaa akan rippisaarnan alle? K?y

ik??rmeenkuvat, y.m. Jo vilahtaa mieless? syntinen ajatus, ett? kun tulisivat t?nne! Mieli avartuu sen mukana ja karkaa ajassa muutamia vuosia taaksep?in, jolloin... Ei, mutta ne menev?t ohitse nekin.

telee, ett? mit?h?n olisi, jos... Ja katsahtaa kamariin p?in. Mutta samalla e

l?

er??n ja ajattelee, ett? h?n ei v?lit?,

Is?nn?n mieleen jo menee, miten em?nt? heti, kun Maijastiina p??see tupaan, alkaa t?t? nuhdella kyl?nhypp??misest? ja komentaa pitk?nkirjan k?teen. H?n, is?nt?, puolestaan ei v

n, ottaa loukosta luuda

t??, eik? yht??n lue, puh

. Tottahan sinne ripille nyt v?hem

ja kunniallista, jos meilt?kin ripille

astiina pitk?nk

irjansa hyllykaapin pielest?, rikkin?isen posliinilautasen vierest?, miss? sill? oli vakituinen paikkans

sinkertaisten, j??tyneitten ruutujen pienist? j??tt?mist? aukoista sit? saattoi n?hd?. On vaikea tiet?? kumpaiseen h?n aikoi, mutta silloin kuului taasen porstuasta raskaanpuoleine

untoon suuren perint?vahapes?ns?, jonka r?nstynyt le

tupakkalaatikkoa, miss? seisoi Rettinki. H?n asetti

jo mielens? kysy? sen johdosta jotakin. Se oli vanha tuttu, sill? olivat Toisentuvan miehet, ensin vaarivainaa

ja lukematta. Vihdoin M?kel?inen haki kamarinpuolelta neliskulmaisen, tuopin vetoisen viinapullon ja jalkalasin. Em?nt?k??n ei ed

uol

n m

lasi viet

jossa jokaisen ajatuksen v?lill? huomaa pienen sunnuntailepohetken. K?nnil?inen kello sein?ll? naksa

ika, toinen t?m?n Toisentuvan. Is?t katselivat hymyilevin silmin nuorimpia vesojaan, jotka toivat uniseen tupaan tuulahduksen verev??, reipasta tapani-iloa. Pian olivat konstien-teot k?ynniss?. Hevosenke

ei en?? pysyisi korennon p??ll?. Hyv? kun reess? pysyy!..

heti suostui. Em?nt? pani virsikirjan kiinni ja rupesi nauramaan ja sanoi jotakin sinne p?in. M?kel?inen havaitsi kohta, ett? asia on nyt niin kuin

er?mela ulkona reest? ja suupieliss? tuprusi kumpaisellakin lyhytvartinen piippu Rettigin kasakan hyv?nhajuisia savuja. Kaikkien silmist? kiilui hyv?ntuulinen hymy ja rauhallisen itsetietoinen olemassaolon riemu. Siell? pihalla me, jotka kotimiehiksi j?imme, kuhisimme. Minussakin alkoi kaksip?iv?isen levon j?lkeen el?? taasen liikkumis

vat t

s? on pakkanen alkanut kiihty? ja kuu noussut helottelemaan hymyillen juhlan kunniaksi. Peltrut soivat aivan kuin mui

sy?ks?ht?? Liinukan ohitse. M?kel?n em?nt? naurahtaa

Su

ista ja karjaisee kilpa

iin