herastuomarin hirsil?j?ll?. Kitulainen, vanhanpuoleinen, v?h?l?nt?, huonosilm?inen, hieman lihava mies istui hirrel

viel? omaa juttuasi kertonut. M

iseen, odottava nauruunv

si vahvan suihkun mustaa sylke? per?

in velaksi! v

n t?ynn? piipun

eluus. T?m? oli h?net totuttanut v?hitellen luottamaan humoristisiin kykyihins?. Alkoi sommitella sukkeluuksia mieless??n. Poimi juttutulvasta aina pieni? sirusia ja totutt

van johonkin. H?n purkaisi suustaan kourant?yden piipunperi?,

?s, p

soitellen toisesta k?dest??n t?ytt??kseen pojan kouran runsailla m?lliainek

taa itse?n

ens? ja pisti

m? toimitan sadun! Kitulainen kat

siin? l

r?t tallelle. Ei sit? sa

vaiheilla, vied?k? todella la

man lakkin

in? sitten t?ss?

. Pit?isk

tarvitse. Et sin?k??n p??se kasvamaan

p? tek

p??ss?, en ole p??ssyt kasvamaan t?m?n pitemm?ksi, lev

itulainen silm?kulmiaa

ulla ei ole ollut perint??, eik? ole liioin lapsiakaan. Mutta olen t?ss? ajatellut er?st? rikasta sukua, jonka is? ker?si ennen vanhaan rikkautta oikein ja v??rin. N

se nyt rupeaa... M?n

jotta... Mutta siit? ukko Latoper?st?, jonka pe

disti viel? su

t sanoivat, ett? h?ness? kasvoi ahneus oikein silmiss?. Sit? mukaa kuin aittojen laareja piti lis?t?, jatkuivat kes?iset ty?p?iv?t. Ty?v?ki alkoi karttaa taloa. Siihen oli kaksikin syyt?. Toinen oli se, ett? kes?isell? ty?p?iv?ll? ei ollut alkua ei loppua. Koko kes? oltiin liikkeell? jo klo 3:lta y?ll? ja takamailta tultiin kotiin miten sattui, harvoin ennen k

? h?n istuessaan, milloin ja miss? se tapahtuikin, kes?ll? tai talvella, aina nukkui. Monasti olen k?vellyt h?nen rinnallaan, kun h?n on k?ydess??n nukkunut. K

uuta. Sen talon el?m? oli niin ik?v??, etten min? ainakaan milloinkaan sattunut n?kem??n siell? sellaista hetke?, jolloin onnen ja tyytyv?isyyden ilo olisi jollakin tavoin silm??n pilkist?nyt. Ty?ss? ollessa raadettiin mykkin?, aivan kuin orjat, kotona ollessa nukuttiin. Ainoa puheenaihe,

tappelivat siit? ja pitiv?t melua. Me olimme silloinkin t?iss?

l? l?yd? itse?ns? t?m?n talon vellipada

ljin ja

n? niit?

in s

otaan

akki meni kohta sinne, kolkkasi kauhalla ja nosti poh

kki kiroilla niin, e

a asiansa oikeuden karkaisemana p??si

pahempaa on! kirkui ?

en silkkisuoli, niin s

anoi, ett? h?n ei siihen

! Pist? jos tahdot

atta nukkunut pian p?yt?penkille. Nuorempi poika latki lusi

is?nn?n kanssa puheeksi aikomuksella pelottaa t?ist? eroamisella, ellei ruoka j

nanneet menn? p

n? kysyi h?n

, kun se ruokaki

aa sitten... Syntinen vatsa... Eik? se siell? s

ikkaa vuorotellen silmiin hymyille

.. vai

. Is?nt? luuli, ett? me olimme tehneet vain le

? min

n ajan

ikastua... Sattuisitte saamaan sellaisia akkoja kuin m

n menev?n ahneuden. H?n painoi sanansa oikein lihalle. Sanoi, ett? nuo lapset

astaan. - T?ysij?rkisi? ovat n

huomaa Ell

v? ty?mies? Piisaa pian sulle. Tulevana vuo

noa tunne, joka sai sen miehen silm??n iloisen vireen. Kaiken muun

nojaan. Ja vaikka mulla ei ole akkaa, ei lapsia eik? peritt?v??k??n, ajattelen min? kuitenkin, ett? on parempi panna tuhat markkaa noiden visap?iden j?rjen hiomiseen, kuin tallettaa sit?

delleen. Se oli sen merkki, ett? kertomus oli loppunut. V

ikku, joka kuunnellessaan oli piirrellyt vuosilukuja hiekk

osiluku s

lapsiparka, viel?

tettiin. Kertomuksen vakavuus olikin j?tt?nyt tunnelman hieman ep?varmaksi. H?nen j

innut sit?

vuosilukuja! matkittiin ja naurettiin

tanut sit?, ett? nyt naurettaisiin, vaikka viskasikin lapsell

o kertomus olis

lli??n h?

aa ne

li kyll?sty