nauru olivat k?yneet harvinaisiksi. Sen johdosta tuntuikin silt? kuin kuolema olisi k?ynyt jo salaisilla partioretkill??n maassa, puristanut ensimm?isen? kev?tt?ren

telivat maailman lopun kohta olevan edess?. Sit? tosin oli ennustettu tulevaksi siten, e

? viel? l?ysiv?t suurusleip??, ja kun he jo pitemm?n aikaa olivat el?nee

lk? viel? rasittanut, nekin p?iv? p?iv?lt? yh? kalpenivat, sill? syd?mes

i nahista. It?iselle taivaanra

la ja kujilla haastellen, tarinoiden ja j?nnityksell? seuraten pilvien kulkua, jotka vitkallisesti nousivat ja t?yttiv?t taiva

, ett? saattoi luulla koko kev?isen vesivaraston tulevan alas t?n? yhten? vuorokaute

r?ss??n raajarikkoisia j?seni??n, ry?mi pois n?kym?lt? taakseen katsomatta. Ruhtinaallisena punertavassa valossaan n?ytti aurinko melkein yht? my?t??n asuvan keskitaivaalla sellaisella paikalla, mist? se saattoi valaa omia tunnelmiaan kes?n odottajille maan varjoisimp

loin jo vihoitti maassa pitk? tuore nurmenoras, puut olivat saaneet ik??nkui

k

oka horjuvana ja n?lkiintyneen? oli vihdoinkin p??ssyt laitumille tuorehtimaan ja nyt iloiten aamusilla mylvi kellojen helistess?. Lieju

ea saada en?? velaksi. Ne, jotka ilman nylkyvoittoja lainasivat siement?, antoivat mieluimmin sellaisille, joilta ilman uloshakua toivoivat saavansa takaisin

t?ynn?, tahtoi saada siement? mill? hinnalla hyv?ns?. Tuntui kyll? tuskalliselta my?nt?

rvoja, sill? h?n osasi pit?? hintaa. Eik? Mikko sit? harmitellut vaikka h?nen viljansa s??styi, sill? h?n aavisti ol

aa joutumista Siikalahden Mikon asioihin. T?st? johtui, ett? kun Mikolla ei ollut mit??n ?asioita? kyl?l?istens? kanssa, eliv?t he h?nest? ja h?n heist? jo

ltapuita j. n. e. N?ist? syist? ei h?nen ja kyl?nmiesten v?lill? ollut mit??n yhteist?. Mikko eli yksikseen o

ivat Mikon hommat ja tapasivat noita k?tk?j?, eiv?t h?nt? edesvastuuseen vaatineet, kiroilivat ja nauroivat vain miehen turhanp?iv?ist? ahneutta, haukkuivat, pisteliv?t ja pilkkasivat vasten silmi?, kun siksi tuli ja niin sopi. Mutta sen lis?ksi ep?iltiin Mikon noilla kulkuretkill??n sunnuntaisin

eleli omaa el?m??ns?, nautti ja riemuitsi omista mielikuvituksistaan, ei etsinyt tuttavuutta eik? my?sk??n tarjonnut. Ei h?nt? harmittanut sek??n, ett? h?n tiesi kyl?l?isten h?

unnut, miksi niin oli. Ehk?p? siksi, ett? h?n oli aina tuntenut itsens? niin varjottomaksi ja voimattomaksi Jannen suhteen, sekin kun oli o

i n?hnyt muita silmi? kuin lehm?in, jotka mulkoilevina ja totisina katselivat h?nt?. Mikkoa ilettiv?t nuo katseet. Miksi niiss? olikin niin tyhm?n vakava ilme? H?n irroitti kuitenkin kohta itsens? tuosta omituisesta, ik??nkuin kantelevasta lumouksesta, astui vikkel?sti takaisin aidan luokse, tempasi ver?j?n selkisel?lleen ja rupesi ajamaan karjaa ruisvainioon, uhitellen kirvesvarrellaan. Mutta lehm?tp? alkoivat juoksennella kaikkialle, sinne t?nne paeten, ei vaan sis??n avatusta rei?st?. Mikko ponnisteli ja riehui niiden ki

h?nen vaimonsa oli M?rk?sen tyt?r. Vanha Antti hoiti itse taloutta, joten siell? oli viel? perint?? toivossa Mikollakin, jolla oli useita lapsia. Sit?paitsi oli Mikko kiinnitt?nyt huomionsa M?rk?sen toiseen tytt?reen Annikkaan ja ruvennut jo hautomaan p??ss??n ajatusta, ettei olisi hullumpaa, jos h?n saisikin peri? koko M?rk?sen rahoineen, tavaroineen, tytt?rineen. H?n ei ollut ennen kiirehtinyt asiaansa ilmaisemaan

haa ruveta kartanoa siin? korjailemaan ja siihen rahoja tuhlaamaan

silm?ns? melkein umpeen ja ter?v? nen? n?ytti viel? ter?v?mm?lt?. Mutta kun mietiskely loppui, aukenivat silm?t, niiden pohjalta loisti tarmokas

sti paikkansa ja alkoi vainion poi