Siikalahden Mikolla, mutta kuollut toista vuotta takaperin. Antti-ukko oli ollut toisissa naimisissa jo 20 vuotta ja tuloksena t?st?kin oli ollut vain yksi, Annikka-niminen tyt?r, joka ny

t? noin 15 vuotta. Usein kun selk? kastui rukoilemisesta, tah

kossa oli tiilikakluuni, seiniss? hyvin vanhat sinikuvaiset tapetit. Niiss? oli lukemattomia repe?mi? ja reiki?, aivan kuin

eet, niin ettei rahoja turhiin tuhlattu. Kamarissa oli huono j?rjestys, ep?miellytt?v? haju ja vahvasti likaa. Kyll? Annikka toisinaan tahtoi sit? tuulettaa ja

tumaan s?ngynlaidalle. Siin? tuli n?kyviin pieni, kuihtunut ukko, jonka verhona oli tukeva, siniseksi v?rj?tty paita. Tukka oli pitk? ja paksuissa vanukkeissa ja valui kasvoille, kun h?n ys

voipa muori,

on, kun... Muorihan k?ski sinun makaamaan vuorokauden v?llyjen alla. Kun tu

ottunut k?ytt?m??n puhetapaa, jota ?kkin?inen

ui vaarin ??ni kuin s?ngynalta, v?llyist?, joiden

in on kylm?. Pysy vain siell?.? H?

ssa ja niiden ymp?rill? lukematon parvi k?

l? v?llyjen alla t?ytyy olla sil

inkaan sit? kylm?ss? ole k

vasta suuresta, palvatusta l

!? H?n rupesi nii

? kuului

?h

?h?n se olisi, jos k?yt?isiin

oikein

ppysiss? oleva parmakin p??si tuossa h?

meill? omaisuutta siksi, niin sopisi nyt kerran koet

se aina jaksettaisiin, mutta kun ne tohtorien l??kkeet monellekin ihmiselle ovat vain jo

sit? nyt peritt?v??kin siksi ett? sais tuota nyt jotain minunkin t

i ?ij? kohta kuulla. Kahakka saatiin kuitenkin onnelliseen loppup??t?kseen sill?, ett? p??tettiin odotta

a, ett? Siikalahden Mikko tu

vehti hyv

on. Mit? teill

n kuulunut. Mikko kopisteli

Onko taas makuull

siell? kastellut jalkansa ja tullut

n k?ynyt vaari. Saa n?hd

i ja antoi jotain l??kett? sis??n, mit? lie ollut, ja k?s

n siin? ko

. Tohtorin pariin se nyt vaitelee, mut

aisi Mikko, ik??nkuin o

n, ik??nkuin kysyen, ett? mit?

ne nyt ei ainakaan pid? menn?. Saisihan tuossa nyt viel? el?? tuo ukko meill? nuoremmi

sesti k?sitt?en v?vyn kiihke?t? rakkauden osoitusta. Ja se

eli muori itsekseen ja tunsi ukkonsa nyt ol

paikan valloittanut, ja l?hti kamariin

oetetaan ja vaikka mist? apua hae

llaan?? kyseli h?n

?n? o

i tohtorilla sit? nyt *tapattamaan*

at? Kuka

, mik? l

se sen

es. Mutta kohta kuoli,

eti pois peiton p?

edes koettaa, sittenp? senkin tiet?isi. Eik?

in, ett? se menee turhaan. Sanoin t?ss? muorille, ett? saisittepa te nyt viel? olla

?neek? ?ij? edes, kuinka hyv?n? h?nt? pid

olette?? kyseli v?v

ik??. Tuhat kahdeksa

in vanhaksi l

jo kyll

??nkuin

outavia!

. Mikko rupesi ilman ajatte

on, ettei tohtorin

hkasi ja

it??n tule, omaa s

ja sanoi, ettei h?n s

enkin tarkoitit

kein heltyneen? ??nsi, ik??nkuin aikeessa va

i koonnut, en min? saisi siit? pe

i kadottaa

ista, joka ei maksa mit??n. Luulisitte pian, ett? min? sit? sen t?hden neuvon, ettei tohtorin tyk? ment?isi... En min? sano!... Kun sen kerta v?ltt?m?tt? ny

si puna. Vaari alkoi jo per?

isia omatekoisia l??k

ttumisen vauhtiin ja sit? e

tsekseen, mutta kuitenkin sairaalle,

pitk?? puhetta pid??,

kuulevaan korvaan

dottomat rikkaudet ole, e

En min? vi

i kiinte?sti taistelevan jonkun

nnaliisa-vainajalle. Min? olen lasteni holhooja ja mun t?yty

rina, kun oli jo oven taakse ku

uveta sulle maksamaan

?n katsetta. N?kyi rupe

katsell

niin tulin sanoneeksi. Ja mun t?ytyy pi

kehtaatkaan tuollaisia puhua, vaikka

tavalla velallisten ja takausmiesten varallisuusolot muuttuvat. Nyt jo ovat n?in? vuosina h?vinneet sellaisetkin, joita ei olisi usko

ill? Mikko puhui nyt asiasta, joka pani heid?t ajatt

n velkakirjoista, mit? niille olisi teht?v?. Nyt pit?? jokaisen, kell? vaan on

kon kasvoista n?ytti, kuin h?nt? olisi jonkin

??si vaarilta, ?tuleeko

koi katsellen mie

si oikein ottaa Kalenius laskemaan velkakirjoja ja katsomaan. Niiss? on hyvin monta minunkin tiet??kse

yll??, my

on sama, jos antaisi niille anteeksi koko velan. Joka ei minulle ma

n saattaneet ajatellakaan tehd? niin kuin Mikko sanoi, mutta niin paljon rahaihmisi? he olivat, ett? my?ns

. Saadakseen asialleen kaiken mahdollisen varmuuden

uotettavimpina pidetyt vel

nka

in niiden omaisuus vastaa. Sitten kun ne joutuvat takauksia maksamaan, on niin mukava keino p??st? niist?, kun antaa talonsa

ittaa p?y

? sa

yt taa

tahtoo auttaa kaikkia,

kuitenkaan velkoja kui

o on hyv??,

it? on velk

ataa ma

n h?n on takaa

siinsa neuvottomina: ku

ehk? tuhannen m

? p??see

?h

mies.? Mikko taas naurahti. H?n otaksui nyt saavansa vanhukset vastus

han naapurinsa kanssa, niin ajattelin ehdottaa, ett? siirt?isitte minulle Hautalaisen oman velkakirjan, sek? ne, joissa h

sill? heti kun ehdotus oli sanottu, s

hd??, virka

n? anna niit??,

ksi

e pidet??n?,

it? hakemukseen pane, ennenk

ill? kuuluu olev

taas taitaa olla

ja n?ki t?m?n silmien

... Mit? sin? s

n mit? ta

aista sin? sil

n on v?vy tulossa Hautalasta?? H?n l?visti ka

nauroi em?nt?. Mutta kysy

i te ette sitten anna minun

anhukset taas melkei

ilm?t i

te lis??, jos Janne sattuu ta

ainakaan lupaa kysytt?

? ti

kemist? sulla on meid?n asiain kans

sit?k??n tied?, vaikka minulla olisi jo

k??v?ns? nyt, kun ei talossa ollut ket??n miesv?ke? saatavilla. Kiukun

kein meid?n k

lle ne Hautalan velkakir

ille, Annikalle

?k?.

ins? kyyneltelev?n luuli Annikka is?ns? tulleen entist? kipe?mm?ksi, astui vuoteen ??reen ja kysyi sit?. ?iti selitti, ettei niin ollut lai

?iti i

otiaaseen tytt??n, joka eli viel? kokonaan toisenlaista sielunel?m?? kuin he, raha-ihmiset. H?n ei voinut katsoa Annikan suuriin, kysyviin silmiin. H?n kyll? koetti sit?, yritti ajaa

mit? yst?v?llisimm?n, rakastettavimman

s ik?v?n, kiukkua synnytt?v?n tunnelman. H?n ajatteli aivan sit? Annika