liikkeell?, katsottiin h?nt? joko pyh?ll? kunnioituksella taikka salaisella kauhulla, - tietysti jokainen aina sill? tavalla, miten kukin oman luonteensa valossa Vennun el?m?ntapoja arvosteli. Venn

siell? ryyp?ttiin ja pelattiin korttia. Toisinaan l?hdettiin ajolle, kierrettiin syrj?isill? mets?loukoilla lihavimmissa taloissa, pantiin hurjalla ?pilalla? is?nt?i

a kuin uskollinen koira, vaikka joutuikin toisinaan t?m?n pisteli??n pilkan ja tuntuvain potkujen esineeksi. Mutta hyv? suhde Vennun kanssa paransi huomattavasti Ellan taloudellista tilaa. Velkojat

iv?t kuiskeet n?ist?

k? nim

iv?t olleet viel? varsin suuria nuo rikokset entiseen verraten, mutta k

enteolla m

uden ja pelottomuuden laita? Kyll?h?n h?n oli kytkenyt, rangai

t??n hirvi? pikkuisist

olevan umpimielisempi kuin ennen, toimittavan ulosmittaukset ja muut toimituksensa s??

m?kin savupiippu oli jo lakannut savuamasta ja asukkaat l?hteneet pussi sel?ss? kiert?m??n maata leip?palaansa kerj?ten.

ta, kun ei kukaan tiennyt h?nt? syytt?? mist??n erikoisesta. Silloin kouristi mon

ytt?? h?nt? kaikesta, eik? kukaan tied? tod

aarikosken myll?ri kuului kertoneen, ett? Kuivasen Ella oli ollut jauhattamassa koko kaksi tynnyri? rukiita. H?n kutsutti myll?rin luoksensa. Myll?ri ei ollut ennen ollut miss??n tekemisiss? Gr?nbergin kanssa, ja kun t?m? nyt vaati h?nelt? tili? siit?, ket? kaikkia viimeisten nelj?n viikon kulues

u kauan viipyi nimismiehen luona, kuulivat sin? iltana myll?rin leikkis?n

ka, ei sit? t?ss? meid?n ta

mahtanee ajaa takaa t?h?n

tuansa, is?nt?renki?, vaikka t?m? seisoi pihassa. P?? alhaall

e kyytiin. Poika pantiin sanomaan Isolan lautamiehelle, ett? t?m? olisi

renki toi laitumelta he

nn

rg yh? tuota hermostumista, joka oli sit? kiusallisempi, kun h?n hyvin harvoin sellaista tunsi. Ep?ilem?tt? oli t?m?n herk?n mielialan syyt? tai ansiota, ett? h?n huomasi Vennun istuessaan ry?ht?v?n ja vet?v?n samassa henke? aivan

inun syykseni sit? Kli

kasvoissa. H?n oli taas pannut merkille, ettei Vennu nauranut, vaan sen sijaan vet?isi henke? ik??nkuin rintaa olisi ahdistanut.

se t

nkevan katseensa h?neen ja vir

O

on tavattu pahanteosta silloin kun h?n sit? kaikkein v?himm?n aavistaa. Gr?nberg oli juuri tuota

valhe!? huu

iirsi tuolinsa likemm?ksi Vennua ja alkoi kiusallisella itsepintaisuudel

?? suustansa sellaisella vauhdilla tyhj?ksi tekevi? asianhaaroja, ett? pieni huone t?yttyi mel

nyt, *oletteko

?styneen?. H?nh?n juuri oli pit?nyt pitk?n esitelm?n

en, sit?h?n min? nyt

ulemattakin. Miksi te oikeastaan tulitte t?nne

puri h

tiet

teen. Pist?en k?det syv?lle housujen tas

tte syyl

Vennun silmiss? tuo

on sanonut?

in

sella n?ytti h?n voineen nyt hetkiseksi karkoittaa it

Gr?nberg, paljon nopeammin kuin Vennu osasi aavistaakaan, hypp?si yl?s, tempasi h?net kauluksesta pitkin pituuttaan lattialle ja veti tupesta pois puukon, jonka heitti nur

a, kun Vennu nousi

Gr?nberg n?yt

a!? Vennu astahti as

nun oikean k?den ja pisti sen k?s

?, miten se oikeastaan tapahtui. H?n tunsi itsess??n niin kummallista pelkuruutta ja ala-anta

?skyn valja

n ei Gr?nberg puhunut mit??n, ei edes ?rjynyt ... ett? olisi edes jotenkin saanut tiet??, mit? se h?nest? ajatteli. Gr?nbergin jokaisessa piirteess? oli nyt sellainen vakavuus, varmuus ja itseluottamus, ett? Vennu vaistomaisesti alkoi k?sitt??, ett? h?nen loistoaikansa oli mennyt, auttamattomasti mennyt, ettei sit? kykenisi en?? m

smiehen kaksi-istuimisiin kieseihin ja ajoivat vanginkule

stuimellaan hymyili ja iski silm?? melkein jokaiselle. Ja kun kuorma oli mennyt ohitse, j?iv?t useat viel? tielle seisomaan ja per??n katsomaan. Sitten temmattiin s??r