, mit? t??ll? oli tapahtunut ja miten h?n jo kauhistuksissaan oli ajatellut, ett? kun ei ole ke

us saada sinut em?nn?kseen?

nikan silm?t kuvasti

s? yhtyi samaan, sill? tytt? osoitti asian ma

tkisen n?ht?v?sti ollen jostain kahden vaiheilla. Mutta vihdoin

minun haltuuni ne Ha

sin? n

vaan ot

?itis

ian. Kummissaan kysyi h?n,

vaan s?il

t v?h?n h?mill?

jo oikein varmat aik

ekaan,

??, tuleeko siit? mit??n, sit? on nuor

iihen kitulia

talaisella on kovin pal

viel? mit??n kiir

n siit? nyt tarvitse mit??n puhua, e

esi kyyne

? kysy

se ne kohta panee hakemukseen. Ja olispa se h?vyt?nt? n?in omakyl?l?isten kesken. Mutt

oi muorin

nn? papereita. Vaari sai sen verran tolkkua kirjoituksesta, ett? kun laatikko nostettiin h?nen viereens? s?ngyn laidalle,

oittaa, ettei se nyt va

, tuumai

a, mutta eih?n nyt n

h?n levoton velkakirjain kohtalosta. Muorin huomio kiintyi meteliin, j

e pihanurmikkoa j?rsim??n!? ja alkoi rynn?t? ulo

le, ettei...? Mutta silloin

in mies ja kuuluisin kerj?l?inen, vaimoineen ja lapsilaumoineen. Aik

Tanelim?en Samu, joka t?t? elinkeinoa oli harjoittanut ammattinaan jo el?m?nik?ns? ja oli siin? niin vaurastunut, ett? nyt jo oli monta vuotta hevosella kierrellyt, oli suulaan akkansa ja rupisten lastensa

pojat ja tytt?ret jo kilvan tupaa kohti riensiv?t r??syj?ns? pyristellen, ?idin vi

huitoen k?sill??n ja est?en lapsia

??, muutamat... Nuo kakaratkin n?kyv?t taas olevan niin ruvissakin ett?, Jumalako sen tiet??, mit? kapia teiss? lieneek??n... (Siikalahden Eliinalle, jok

Samu, pikkuruinen ja n?yr? miesk??pykk?, joka muuten n?ht?v?sti o

ti per??n akka, isompi

n kumminkin aina t?yty

puolisot vuorote

emme, yht? kalliisti lunastettuja kuin tekin, vaikka ei Jumala olekaan meille maallista tavaraa siunann

varasta?, t?ytti Siikal

ehdi, sin?, et sin? ole parempi kuin muutkaan! Jumala on antanut s

hillitsem?tt?m?sti naura

ihmiset, tu

ti h?mill??n

t??. Em?nt? haki tuvasta leiv?npalasia, jotka pani er??n pienen tyt?n helmaan. Toisenlaisissa oloissa ol

luhdistaan, kun Samu jouk

tuollaisen melun nosta

si. Mutta ei se sovi, kun yritet??n pihaa saada pysym??n viheri?n?. - Tuon kyl?nkepin toi Siikala

en

assa tulevat ja miehetkin. Min? m

ss?ns?, suoristi hameensa laskoksia, kasteli hiuk

, sinisen harmaat silm?t jostain aavistuksesta loistivat ja hipi?? v?rj?si soma ahava

sa poika Matti

kuuli h?n kuisk

i Matti arvelematta, ka

siin? na

antanssi-laulusta ??ikkistuikkis

nen?, pen?

lta

kaa, joka isollavarpaallaan piirteli kuvioita pihan hiekkaan ja kulmiensa alta t?hysteli

an tuvan oven k?yv?n, l?hti tarhan kautta vilkaisemaan kotiin p?in, menness??n vehkeillen ja tuontuostakin olkansa ylitse taakseen katsoen. Matti huusi, kielteli menem?st?, ja kun

l? oli valkea liina sidottuna p??n ymp?ri, otsasta niskaan. Tuossa asussa teki h?n semmoisen surullisen viehke?n, puoleensa vet?v?n vaikutuksen, ett? melkein

a se

puaan poltellen nojaili tarha-ait

ljo ku

aan jotain luudanva

llinen otus

n Annikk

siaa si

keppi?

mutta samassa alkoi kuulua rattaiden ryske portin ulkopuolelta ja se s

lee, mene

rehti sei

sa keskinkertainen, kasvot ter?v?piirteiset, parrattomat, silmiss? tuikea katse. P??ll? oli siniseksi v?rj?tty aivinainen pusurimekko ja jaloissa omatekoiset p

k?sen Annikka

kyl?n

mit? se

seen ti

? asi

n? kys

?steli is?nt? h

i? t??ll? makuutet

noi Matti ja l?hti vie

s?nt? sen kaivolla, sitoi ohjaksist

h?n sanoi jaksavansa odotta

iniossa n?ytt?? parem

oraat ovat l?hteneet ja

taas pannut rinnin

llut el

E

h?vytt?mi? ovat paimenet, joiden syyksi asian usk

kulkeeko se Matti tuoll

i sekautunut tuollaisiin kysymyksiin, - mutta sama

lut, ja kyll?p? se v?

it??n niin kauan

ensink??n odottanut. H

ksi

on monta

?v?sti yh? enemm?n h?mm?styneen

ei saa ik?n? tulla Siika

langot silt? olisi en??, kun

d?t, ett? minulla on ve

l'au

van

aksaa vuosikausiin, sill? nytkin tulee katovu

iin paljon katkeruutta, ett? em?nt

iet???, huoka

iet?? talonpoikakin, et

n neuvossa viel?, joka voi k?

kiita sellaisesta maasta, miss? ei ole oraita,

ei vastav?itteill??n tahtonut k

, ett? min? olen k?yhin? vuosina pelastunut h?vi?st? sill?, ett? poikani on naimisissa M?rk?sen tytt?ren kanssa j

ehan nyt

i??n menn?. Sill? koko pit?j? tiet??, etteiv?t minun velk

vaan toivomaan, ett? asiasta tulisi tosi. Ja toden h?n siit? kyll? ymm?rsi tulevan, jos Matti tahtoi. Ainoa, mit? oli pel?tt?viss?, oli is?n ja Matin riitaantuminen. Kun is?nt? meni purkamaan aidaskuormaansa, valtasivat monenlaiset tuskastuttavat

koettele

t?ysi kamariin, lankesi polvillensa v