n aikoihin roistojenkin kauttakulkupaikka. Kuka ensin mainituista uskalsikin ohi kulkea ja Vennun unohtaa, sille t?m? selk??n tarjosi ensi tapaamassa. Mutta Vennulta kyl

a, kun Vennu heit? kuritti; tuo jykev? k

Kun ei vain sekaantunut h?nen asioihinsa eik? ruvennut h?nen kanssaan riitaa haastamaan, niin oli mit? oivallisin ja hyv?luontoisin naapuri. Mutta mit??n h?rn?ilemist? ei k?

k?v?, jos ei sattunut ket??n tulemaan, ja sitten h?n l?hti. Ihmiset et??mm?ll? pelk?siv?t h?nt? kuin paholaista, jotkut pitiv?t Anti-Kristuksena, piruna; ja kun joku uskalsi h?nen ka

ies, saakuri, se Vennu!? niin sanelivat nuorukaiset. Siit? kait se sitten johtui, ett? Vennu luuli ol

luonteesta ja hengest?. Sill? ?hengess?? oli silloin omat omituisuutensa. Esimerkiksi lampaan varkaus, jonkalaisesta edellisess? on kerrottu, ei oikeastaan ollut varkaus yleis

a ett? h?n antoi rosvoille sijaa, se tiettiin, siit? h?nt? moitittiin, se meni jo yli

*

?t ummistuivat toisinaan, toisinaan taas avautuivat, n?yttiv?t siin? kuin paennutta unta etsiv?n. Ty?v?ki n?kyi olevan p?iv?kunnalle l?hd?ss?, ja em?nt?, isokokoinen, muhkean n?k?inen muija, antoi k?skyj? ja ohjeita

ennu, ?pudota lattiaan se Kaap

k?isi lattiaan. Poika kiljahti, loi uniset villit silm?ns? pahantekij??n. Nep? vasta olivatkin silm?t: mus

ja toisen tukkaan. Pojille syntyi totinen tappelu, kierieliv?t

no, Iikka! ?l? hel

en?, mutisi ja alkoi hissitt??. Mutta nauraa h?n

empoako siin? makaat suullasi kuin ahma. Tule pois alta! Ha haa,

s?ngynlaidalle, nauroi yh? hen

mpaanlihan sy?j?t. Ker??ntyiv?t kohta asiantuntijoina, i

a ei ollut puukkoa. Esa jo aikoi salavihkaa pist?? h?nelle k?teen o

so,

sens? oli Kaapokin saanut, ettei halunnut ajaa edemm?ksi kuin ovelle asti, josta huohottaen, p?? paljaisiin paikkoihin re

uin koira, kun ei muuten mit??n voinut... Olisi vain ollut puu

t: - tuohan kuul

puukkos oli

tiin eile

iel? toista

at viel? kurjemmiksi riutautuneet. ?Mink?lainen puukko sulia on, Esa?? H?n meni Esan ??reen j

aisik

t menisi parem

ta?, n?ytti

iit? mies tielt? ojiin potkii. Taitaa piim??

? Siukku n?y

ikka kuinka koreasti pyyt?isit. Koetetaan onko se varastettu... Varastettu on, kosk'ei latt

se on mie

nen, tuon viitsisi ottaa

itenk? n

kostasi, Esa, jos m? hyppelen r

sitten varastetuks

kaa varasta, mut ihte my? otetaa

aa

Koetas

likaiset posket punoittivat. Miehet katseliva

n minua?? Poika jo puki l

ta sun pit??

o pelk???, ilk

mies pime?ll? aikaa, m? tahdon ottaa itse?, toimitteli

onna, kun lehm? kantoo, keng?n paulat! Tied?tk?s!...? Kaapo riehui kalajokisen kanssa tukkaansa repien. Tuo satak

n, ryyp?ttiin, pakinoitiin ja kiusattiin Kaapo laulamaan kaiken maailman renkutukset, jotka v?liin innostuttivat niin, ett? muutkin yhtyiv?t mukaan. V?sytt?m??n t?m?kin vihdoin ru

olla piruna??

uono piru?,

enkin sinu

vet?ytyiv?t naamat totisiksi ja jokaisen silmist? alkoi loistaa kiihke?, himokas tunne. V?list? kesku

? kysyi Vennu ku

it? sin?

?n olis pit?nyt j

? Uhalla se

ssa. L?heisten naapurien kanssa pit?? aina olla ihm

la h?nen naapureit

erhana, se oli hullua, miksette ennen hakeneet vaikka meid?n navetasta. Kun te nyt

auroi Iikan Antti, ?kyll? sin? olet m

urien

Mutta lihaahan se on na

loin se on niin kuin ollakin pit??, pojat! Ottakaa ryypyt... Pian min? annan teille selk??n, jok'ikiselle... Annas Esa v?h?n puukkoasi t?nne.? Vennu nauroi, Kaapo s

nyt sull

, mi

ik

??? Kaapo

urin

n saatu, mik? on annet

len, ?rupeaa uudestaan nukuttamaan..

oika se on oppinut koko mestariksi... Kaapo pist?ysi tuvassa j

n h?ihisi?? kysyi h?n, kun o

ety

kein k?ske?. Teille mi

oot silloi

tta k?ski tulla, kyll?h

kyydit? viik

hyv? tuttu, t?m? Kaapo?? ky

ja rupesi kamalasti silmi?ns? muljotellen ja su

hatun alta tiirotti kaksi vaaleanharmaata silm?? niin per?ytym?tt?m?sti ja varmasti, ett? olisi saattanut uskoa tuon miehen ajavan aiotun asiansa vaikka maailman loppuun asti. Tommilla oli iso kirves vasemman k?den koukussa. Oikeast

panemaan hampaat tavallisten miesten suussa kalisemaan, sek? tarttui va

ohkeudesta ja liikahtamatta istuivat he kaikin tuijottaen k?sitt?m?tt?min

a joka ainoan, joka liikahtaa hiukankin, ennen kuin

rohkeus ja maine, vaikka ei h?n ollut kymmeneen vuoteen ollutkaan varsinainen tappelija, niin suuri, ettei voinut olla v?hint?k??n ep?ilyst? siit?, ettei h?n panisi uhkaustansa toimeen, va

ei sen t?hden ett? piti t?m?n *teon* tunnustaa, vaan si

si kuin olisi ollut kiinnitettyn? t?ydell? voimalla k?yv?n

akin sanoa. Tommi jo ymm?rsi, ett? h?nt? pel?ttiin ja kunnianhimo kiihotti menem??n pitem

o siit?

mukana yl?s. Nyt kavahti Vennu sylisin kiinni Tommiin, Antti kiljahti ja tempaisi to

si Vennu niin rajusti,

lill? oli syntynyt

Vennu ?hkien. Kaksi miest? tarttui kirveeseen ja v??nsi

tahakoisesti, sill? eleist? n?kyi, ett? h?n ol

a katkesi jalka, verinen lampaan p?? kieri lattialla palkarehtain jaloissa, ja kortit, joista suurin osa oli ?skeisest? iskusta rikkoutunut, tallattiin jaloissa. Kukaan ei korjannut mit??n. Kaikki syrj?iset n?yttiv?t ymm?rt?v?n, ett? t?ss? oli kysymys kunniasta ja maineesta. Hattu oli pudonnut Tommin p??st?, harmaat silm?t tuijottivat intohimoisina ja palavina. H?n oli noin nelj?nkymmenen ik?inen, siis noin kuutisen vuotta Vennua vanhempi. Toisinaan erosivat huulet, n?ytt?en kaksi rivi? vahvoja hampaita, jotka lujasti olivat toisiinsa isketyt, niin lujasti, ett? niist? olisi luullut kappaleiden irti kirpoavan. Vennun huulet sit? vastoin olivat tiukasti kiinni, jopa pitk?ll??nkin, h?n hengitti kokonaan suurten sieraimiensa kautta, ja n

i, ett? min? olen parempi kuin si

kenties tekee h?n tili? el?m?st??n, jonka ei lu

t levottomasti kuin merkki? odottaen, koska saisi rynn?t? ja lopettaa tuon...

hyp?ht

nsaitsisit, kun sill?lailla (h?n v??nsi raivoisasti p??t?ns? ja puhui hampaittensa v?list?) tulet meille! Mutta em

tappiostaan enemm?n h?

nustaa?, jatkoi Vennu. ?Piru ollen, kun t?ll

min? nyt vapisen?? kysyi Tom

ttakaa miehet tuoleja tuvasta, n?kyv?t

lanne, teit? on viisi ja min? olen yksin. Mutta min? olen tullut t?nne oikealla asialla ja tiesin, ett? sellaisissa asioissa ei auta muu kuin kirves. Min? en viel?

ttoi selitt?? tarkoituksen: no, mutta eik

inen mies, etk? naapurini!...? H?n hyp?hti yl?s.

o te sen

ta?, vastasi Karhun Esa. Iikan Ant

ill? nyrkki oli jo h?nt? kohti ojettuna

e rup

pasi ta

a ottivat sanaa sanomatta taskunsa ja kukin nakkasi p?yt??n

uun luusi, taikk

l? mit??n. Te olette varastaneet h?nelt? lampaan kuin siat, ja h?n on vaatinut siit? maksun kuin mies. Ilman minua olisi Kasari ottanut sen teilt? pako

min? olen saanut, mit? olen kaivannut ja l?hden.? H?

n meill? ole riitelemisen syyt?, na

e.? Tommi astui p?yd?n luo, kallisti ryypyn ja kiitti. Sitten h?n

, mutta...? h?n yritti katsoa syv?lle Vennun sil

stako

ein rukoilevasti Vennua silmiin. Nuortenmiesten suut men

n min? nyt tunne olevani kirkon k

anaakaan en?? ??nt?m?tt? meni h?n tupaan, otti sie

sit?, ett? tuli heilt?, niin pel?tyilt? ja kuuluisilta, lampaan hintaa v?kivallalla ottamaan. Kun sitten viel? eiv?t olleet saaneet k?sin koskea, niin se vas

n nauroi kurillisesti. ?Min? tahdon kermat...! Ymm?rr?ttek???

humussa k?si??n, karjuivat v?liin kuin karhut ja toisinaan kuiskivat kuin viekkaat noita?mm?t. Meni kokonainen tunti, ennen kuin mielet hiukan tyyntyiv?t ja sakka ehti painua syd?menpohjalle varmaan talteen. Kaapo oli istunut tuolilla jossakin nurkassa hiljaa ja melkein n?yr?ll? kunnioituksella kats

in, kun huomasi taas t?m?n,

i, ett? kummallinen, vaistomainen pelko, joka ensin sai pojan ??nen oudosti v?r?htelem??n, katosi. Yksin Esaa h?n katseli. H

ut morsianta ollenkaan n?hneens?, mutta paljon kehui puhuttavan kuulleensa. T?st?p? vasta syntyisi iloinen retki, komeain retki! Ja J?rvel?n herastuomarin v