img Puukkojunkkarit  /  Chapter 4 VALEEN KEINOT | 18.18%
Download App
Reading History

Chapter 4 VALEEN KEINOT

Word Count: 2620    |    Released on: 30/11/2017

in? en t?m?n y?n per?st? taht

mutta min? aion kuitenkin

a oitis Tampereelle ja elelisin siell? j

n? en ajattele t?ll? yrityksell? mit??n muuta kuin sit?, ettei Kuivasen Ellan ja Santran kuuluttamisesta ensi sunnuntaina

mp?? sent??n edes koetteeksi puhua

tei se maksa vaivaa. Ja niin min?kin usk

huen, min? viel?kin ep?ilen, mill? k

?minen. Paljon vaikeammaksi asia sill? tulisi, jos min? antaisin Ellan

n, jos nyt juuri, kun Ella kulkee naittajaisiin kutsuilla, olisit h?nen puheilleen mennyt, olisit varmaankin saanut vasikannahka

en n

n kuumia l?ylyj?

insa, niin ne varmaan kuulevat meid?n vehkeemme. T?ytyy siis ehti? siksi kuin he ova

teta

ed?t nyt t?m?n asian.

ssa muutaman p?iv?n, jo

sitten niskaani, jos sit? l?rp?ttelem??n

uuten niin ... kyll? min?

vuoksi ole ryhtynyt. Mutta oli oikein tuhannen tavalla ilke?t? n?hd?, kun ne p

'Mene nyt poika v?liin.' Mist?h?n

lmill?ni n?hnyt, vaikka ei niill? juuri luul

rissakymmeniss? oleva mies, toinen Sakarin Jassu, pieni, el?ht?neen n?k?inen, noin puoliv?liss? viitt?ky

emaan t?ydell? vauhdilla. Puuvieteriset kiesit p?rkyttiv?t omituisella ??nell?. Tultuaan tielle J?rvel?n kartanon taakse suisti Valee hevosensa saunan sivulle, h

*

ress??n silm?ili tuikein katsein, kun joltakin palvelijalta p??si pieni naurun r?v?ys. Santra, joka istui p?yd?n alap??ss?, n?kyi olevan siin? enemm?n tavan kuin sy?misen vuoksi. Sairaalta ja valjulta h?n n?ytti, poskilta oli veri paossa, silm?in loiste oli sammunut ja innoton

pesi nyt siunailemaan ruokaansa oihkien kova??nisesti ja harta

nki, joka nyt my?skin nousi p?yd?st? ja

n sellaiset tulukset, ett?...? Ukko alkoi iske?, huolimatta valkeasta, j

Latolan seksmanni-vainaja

arveli renki suu hymy

eik? sun ole ollut is?ll?sik?

ltankin

?? ja koetas menn? ottamaan nii

aikka kuinka

kuitenkin ensin n?

vat ne viim

d?, ett? h?vi?v?

ska me joudimme siell? kevarin pihalla seisoskelemaan. Ja kun se herra tuli tuvasta, niin se sieppasi tikulla valkean kiesin aisasta ja sit? vasta

lakin?, arv

? se oli, oikea her

lm?nk??nt?j?. Saattoi vain k??nt??

si nyt silm?nk??nt?j?, ku

ksi ei se housuistansa? - Jussi taas raapii tikkujansa, kun sa

ten? Omia

oti?ij?, ?sill? min? kerran...? Mutta t?ss? h?nen puheensa keskeytyi puoli

d?n ??reen. ?Saanko min? teill? y?sijan? Pit?isi aamulla menn? Selj?lle

istellen Jassua. ?No miksik? ei sit? y?sijaa saisi

nousi p

?, virkkoi h?n, ?olen

anssasi Santra!? hu

an nyt yks

pahoin kipe??? kysyi

kun saa y?ns? nukkua?, vasta

rupesi v?ki haj

is?nt? rengille istuen itse

an, ei se taidakaan si

sen p?yd?n takana olevaan lusikkavinkkaan pystyyn, huokasi ja siunasi itse ??neen. Jatkoi sitten: ?

n Jassu, suu kurillisessa naurussa. H?n oli istunut p?yt?penkille selin p?yt??n, nostanut polvelle toisen jalkansa, jonka polven ymp?rill? k?det olivat mukava

matkin sanat ja puheenparret naurettavan luonteen. H?n puhui honotellen nen??ns?, josta sanottiin ranskan taudin viene

la silm?ll??n tytt?ihin, jotka takan

kintaansa hieroa?, virkahti em?nt?, ?mutta

iereen?, l

tkin tyyny??,

ettamat suutarit silloin tekev?t, kun ei heill?

vuoteelle. Nyt v

lem??n...?, alkoi herastuo

sanovat: voi orjaparkoja! Sitten ne ryypp??v?t ryypyn potusta

nyt mulle

t??n kun r

os su

st?, ryyp?tk?? paremm

, antakaa menn

iitt??. Mist?

min? tulen, niin sit? ei uskoisi t?

naurahti hyv?

.! Sinulla n

totta, saatte n?h

uomari

ona ja kuuntelen sit

menk? ensin, mi

nyt si

t jo mene siit? maku

, kielsi Jassu, ?sa

pid?tt

t sitten, mi

sa virkaveli Jerusalemin suutari ja... Tuota, olettekos te kuulleet pu

t kuulleensa. Kerrottiin ettei ole talossa k

sinaan kuin pienen lapsen poru, toisinaan taas k

aan. Herastuomari istui v

? k?rttil?isten seuraan. Ja tied?ttek?s mit?: koko sill? aikaa,

va ??ni?, virkkoi

u-oo-a-i

armahda

aas: oi ooi

?t takkakivelle

se p

k? se nyt

meni syd?ny?ll? siun

sielut rauhan?? keskeyt

omaassa, mutta kun p??si kotiin, niin j?lleen alkoi k

alan luoma!?

piippuunsa. Samassa kuului kova rattaiden p?rin? maantielt?. Sakar

ka on noin turkasen pime??, sanoi h?n

tta kuinkas

ltana, kun se siell? oik

ane niin?,

ani niin, aivan

ta kerro nyt

taikka se nyt on se sama, niin se pani,

in

? ju

paikkaan sinun pit??... No

udalle ja ajattelin, ett? sill? miehell? sit? ne taitaa olla v?h?

niin kamalasti

kirkkoa. No sitten min? ajattelin, ett? mahtaa se olla se pelimanni Alahukka-vainaa, joka siell?

sin

??sin sinne, niin ??

rko

oppo pappi-vainaa sinne lie tullut messuja laulamaan,

ttomasti pilkkaa

, kuinka pahoin h?nell? monesti oli h?k?? kurkussa? Mutta kun min? kiersin ymp?ri kirkon, tulin lopuksi kohdalle, jossa ihan selv??n erotin ??

y-

vai siunasinko min?, kun

-y-

ui karvaisee

u-u

se parkaisi kuin mielet?n, mu

ei kukaan sanonut mit??n, nai

iell??, sanoi h?n, vaikka semmoista ??

tten oli?? kys

ielt? huokurei?st?

ollut oikea kissa!?

, todist

ettei ollut sit? omin voimin irti saanut. Min? vein kissan kotiinsa ja kyl?n is?n

niit? on kirkkomaasta kuultu sellaisia valituksia. Mutta saattoipa olla s

hen se lop

jo aikansa valittanut.

teiss??n mit??n virkkam

?si h?nelt? vihdoin, kun sy

ene luttiin nyt?

vakuutti to

samoin kuin muuallakin kertomatta, ett? h?n itse oli vienyt kissan kirkon kivijalkaan ja salvannut sinn

em?nn?n n?ytt?? p?re valkealla: on niin hiton il

virkahti em?nt?, kun herastuomari porstuan ovelta tupaa

h?n se nyt... Kyll?h?n ne nuoret aina paranevat.? H?n kiskaisi per??ns? tuvanoven kii

Download App
icon APP STORE
icon GOOGLE PLAY