ehet voimakkaita ja omintakeisia. Ennen olivat he kuuluisia tappeluistaan, nyt jo viime aikoina k?rttil?isyydest??n. Nuoria miehi? huvitti viel?kin kuitenk

ja tappelivat siell?. Kostoksi tulivat pit?j?l?iset taas vuorostaan Korvenloukolle oikein miehiss?, joten siell? monta monituista kertaa oteltiin hyvinkin lujasti. Mutta harvemmin se pit?j?l?isille oli mik??n riemuretki, si

lyttiv?t syyn pahasta sovusta pit?j?l?isten niskoille. Heid?n omat poikansahan olivat kotikyl?ss? niin siivoja ja jos joskus pist?ysiv?t pit?j?lle, mit? syyt? niiden siell? oli heti kimppuun

le kahdenkymmenen n?htiin vakavia taipumuksia. Eik? h?n juuri juopotellut eik? kulkenut tappeluissa. Mutta silti oli h?n kuitenkin nuorten mukana ja n?ytti joskus kuin vahingossa, ett? h?nell? on luontoakin, kun siksi tulee, ja voimia sitten! Totta tosiaankin, sellaisella verev?ll?, karskilla pojalla niit? saatto

t toiset hoihkasivat, meni yht? hiljaa kotiinsa eik? pit?nyt sinne p??sty??n rippi? kotiv?elle. Vaikka Valee ol

viaton nauru oli h?nelle el?m?nehto. Muuten h?n kyll? olisi pit?nyt her?nneist?, mutta ei jaksanut suvaita ?niin iankaikkisen muikeita naamoja?. Mutta itsest??n oli h?n arka. Jos v?h?nkin joku kosketti, sanoi sopimattoman sanan tai koetti maksuksi vanhoista asettaa iloisen naurun alaiseksi, niin jo suuttui. Jos uskalsi sitten viel? jatkaa, rupesi Matti selk??n tarjoamaan. Se ei ollut en?? joka miehelle leikin asia. H?nest? kuitenkin pidettiin, kaivattiin aina miesjoukoissa, sill? silloin oli juttua kyll?lt?, saatiin nauraakin ja unohtaa el?m?nhuolia. Mat

*

i nuhdella ja kysell? tarkoituksia. Mutta Valee oli t?ll? kertaa ?ke? ja p??tt?v?inen, sanoi vain, ett? asia on h?nen ja Santran, eik? siihen tule muiden mit??n eik? auta vaikka papille valittaisi. Muori oli kovin tuskallinen ja levoton. Eik? se siit? parantunut, vaikka v?hitellen sai Valeel

olla, niin riidallakohan se nyt ainakaan suostuisi! Hui hai! H?n odotti miesjoukon tulevan mill?

lle. Mutta ei uskaltanut sinnek??n, sill? h?n oli alkanut hiljaisest

ytti h?mill??n olevan ... mahtaa kai jo h?vet? tuhmaa tekoaan, mietti. Santra koetti ruveta puhetta teettelem??n ja ilmaa kauniiksi kehumaan, mutta muori ei vastannut mit??n, meni vain joutuin pois. H?nest? tuntui, kun piti viel? ruokaakin laitella tuolle, ett? h?n sill? sekoittuisi, h?nkin, vanha ihminen tuohon juttuun ja tulisi kuin vara

jatellut, olihan vain kuvitellut, ett? nyt on ainakin Ellasta vapaa. Melkein koko aamupuhteen oli odottanut muoria, ett? t?m?n kanssa p??sisi puheisille ja tutustuisi. Kun se ei onnistunutkaan, alkoi yksin j??ty??n tutkistella. ?Mit? Jumalan nimess?

helpottavaa, ilahduttavaa ajatusta ei saanut kiinni mist??n. Koko tapaus alkoi n?ytt?? aiheettomalta silm?nr?p?yksen ty?lt?, sill? melkein varmalta tuntui, ett? jos h?n olisi kotona tehnyt jyrk?n ten?n, sanonut suoraan, e

opivan tilan ja karkaa, menee sisarensa luo ... j

isarensa luona h?n pysyisi siksi, kun is? ja ?itipuoli vakuuttaisivat, etteiv?t en?? tahdo Ellalle ... ja tulkoon sitten

saan tuota ajatellessa,

sill? nyt tuntui, kuin V

jotakin, rupesi

nun on, Santra

keinoin tahansa, ettei Santra saisi sit? sanoa. Koetti yh? uskotella itse??n, ettei Santra itkenyt *sit?*. Mutta siit? huolimatta n?ytti se kuitenkin y

yi, kun Valee rupesi kyselem??n, jokohan pian tulee totta Karhun Esan ja Rekipellon Sannan kaupoista? Sit? ei Santra tiennyt. Mutta

leepas! Valee aikoi jo kysy?, ett? mit? se ?iti nyt t??ll?? - kun muori samassa loi pitk?n, syv?n katseen heihin kumpaiseenkin, laski tuomansa juomatuopin p?yd?lle ja l?hti samaa p??t? ulos. Valeeseen teki tuo niin tuskallisen vaikutuksen

ti, ett? ei Santran kuullen uskaltanutkaan t?lle s

uijottavan ikkunapielest? ulos ja Valeen neuvotonna v??ntelev?n piipunvart

jattelematon teko tuo

kuin u

?si Valeelta

urskahti itkem

My?nnytys tul

? oli jo ?idillisyytt?, kun uudestaan alkoi puhua. Santra ik??n kuin janosi sellaista puhetta kuin muorilta nyt tuli. Muori sai ihan vaitelematta avonaisen tunnustuksen

staa, vaan huvikseen vaihtelevat sulhasia ja n?it? henkiin veriin asti tappeluttavat. Lapsi. Oikein oikea lapsi, jonka el?m? oli aiottu i?ksi uskoa sellaisen miehen k?siin, jota ajatellessakin tuossa nyt vapisi. Lapsi, joka oli kovin kiinty

n? olet?? kys?is

t?ytin seit

. Hyv? is? sent??n,

mmin kotiutuneet siell?. Lapsiraukkaa on sill? lailla piinattu. Eih?n tuo ole viel? edes mik??n ihminenk??n, tuskin tiet?? viel? erottaa, mik? on oikea ja mik?

mon kanssa, niin vanha ja niin hyv? tuttu, ett? nyt kun h?nt? oli niin tuskalliset tunteet rasittaneet ja h?n oli tuntenut toivottomana h?ilyv?ns? avutonna, turvatonna

h?n t

ihastuksesta r?j?hti nauramaan. Mieli oli niin kiihottunut, ett? naurun per?st? alkoiva

oli vain otaksunut, ett? se menee itsest??n, huomasi h?n nyt, ett? se saattoikin olla hyvin vastuksellinen teht?v?. T?t? seikkaa miettiess? k??ntyi ajatus itsest?ns? Matti-set??n, joka kaikissa muissakin asioissa tapasi olla apuna ja neuvonantajana.

i siell? loukossa puolittain sein??np?in k??ntyneen? ja katsahteli arasti vastatullutta. Matti ei oll

?t?hyp?k?ll? k?skem?ss? ja sanoi sulia asiaa olevan.? Kur

v?hin. Eik? ?iti jo s

a itsekin puhua. Mutta mik? ihminen t?m? on, joka t??ll? istuu?? Matti astui l?

t n?ytt?m??n itse?si.? Set? veti k?sipu

?yttelem??n itse?si. Vasikka naamaansa h?pee.? H?n veti tyt?n keskilattialle. Sa

enloukolla ovat t?llaiset tavat.? H?n laski Sa

s? nyt tarvitse en?? puhemiest?k??n ja sin? olet aina luvannut,

a, ja h?n rupesi h?mil

li samas

l? aivan mykki?, ei nii

v?h?n n

iv?t s

nuoripari, mutta nyt en usko,

le selitettiin asia. Kokkapuheilla ja toisinaan kiivai

esti huudahti. ?Se oli tyhm? teko. Ja m

t?isi l?hte? J?rvel?n

umaliste pist?k??n!? Matti syleksi lattiaan kiukkui

se-o

sitten, jos et s

Santraan, ?kun t?m? oli kotona, niin silloin se olisi tapahtunut ja o

aikutti Valeeseen toisella t

tulla minun mukaani, ni

sit

te te l?hde. Ei sit?

i velivainajan rautaiselle luonteelle! Sitten katsahti h

??n t?llainen tapaus. Ja olkoon mit? olikin, kun ei se

at sielt? oikein miesvoima

lee l?i nyrkk

st? juoksivat

kyl?l?iset tulevat si

tt

nen, sen tied?n varmaa

jos eiv?t p

in monta tulee, ette

i n?ytt?nyt olevan mit

?kyi jotakin p??tt?neen. Valee haki pullonsa ja

l?hdet??n t?n? iltana?, sanoi set? vih

likeisempi eik? sopivampi ja ett? pit??h?n niit? jollakin tav

in. Set? n?ytti menness??n niin ?lupaavalta?, ett? kaikk

vel??n. Kyll? Iisakki oli ensin hyvinkin harvasanainen, mutta Matti osasi selitt?? asiansa sill? tavalla, ett? t?ydellisesti n?ytti kuin Santra olisi jostakin todellisesta kidutuspenkist? pelastettu. Se veti. Ii

sattuisi, ett? h?t? tulisi. Valeesta muuten oli mieluisaakin j?tt?? sovitteleminen ukoille, joiden ymm?rsi siin? paljon paremmin osaavan toimia kuin h?n itse. Illan tullen k?vi Valee kuiskimassa viisi kappaletta parhaita tovereitansa heille. Kun he sinne kokoontuivat, p??siv?t kamariin, saivat kuulla, mit? heill? tehd??n, mit? varten heit? ol

apuheet kuuluivat kamariin helposti. Tytt?parvi tuli er?st? kujaa kimakasti laulellen. Olikin niin ihanan lempe? syysilta, aivan kuin juhannuksen aikaan. Kyl?n koulumestarikin siell? jo kankeita luuvaloisia j?s

kaatuivat tarkkaan t?hd?ttyjen heittojen alla. Miehet ryhm?ss? nojailivat aitoihin ja n?yttiv?t kiinte

laja ja tuomi estiv?t siell? tienvarsilla puuhailevia n?kem?st? Laitalan kamarin ikkunaan ja huomaamasta, ett? siell? joukottain oli ihmisi?, mutta kamarissa olijat n?kiv?t ulos. Halu paloi sinne. ?Menn??n joukolla?, ehdoteltiin. ?Santra tulee my?skin.? ?Menn??n!?

a hulmusivat. Santra ei en?? uutta pakoa ajatellut. Uteliaana h?n katseli mets?kyl?l?isten iloista el?m?? ja tunnusteli ihmisi?. Valee oli k?rk?s neuvomaan tuntemisessa. Siin? vallan keve?ss? keskustelussa kului ilta siksi, ett? rupesi h?m?rt?m??n. Nuoriso alkoi heitt?? leikit ja hajota pois. Viimeisin? n?kiv?t Matti-sed?n ja M?kilahden Iisakin ajavan tiet? pit?j?lle p?in, istuen punaisissa, puuvieterisiss? kieseiss?. Iisakin hattu oli painettu syv?lle p??h?n, mutta Matti-s

ehet jo aamulla ja

*

? oltu saatu v?hint?k??n vihi?, mihin Santra oli joutunut. Kun miehet kamariin k?sket

, kun n?in teid?n tulevan, ett?

ain ja kuunteli. Mutta kun em?nt? ensi kerran suunsa hymyyn veti, silloin h?nkin jo naurahti ??neen. Sulhasmiehen velaton talo sek? puhemiesten arvokkuus vaikuttivat, ett? asiasta verraten pian sovittiin. Sitten em?nt? alkoi uudestaan jaksattaa, ett? kun eiv?t muutamat kelvott

s??st?neet. Kyll? asetettiin heid?n

si, ett? pidet??n Santra Korvenloukolla nyt muutamia p?ivi?, ett? ensimm?inen vihuri ehtii ohi men

ojat jo miehiss? valmistelevat Santraa takaisin hakemaan, vaikka eiv?t viel? olinpaikkaakaan tunne

Ja mit? h?n sitten huolii, kun is?? vain n?kyy huvittavan ja naurattavan kaikki juonet, joita puolimielinen tyt?r tekee... Mutta sen h?n vain sanoo, ett? yht??n n?lj?np??t? ei h?n tule Laitalasta tukkimaan, eik? avaa sen talon ovea... Sill? h?n ei tahdo olla tekemisiss? ihmistenvarkaiden kanssa... H?nen sukunsa on niin puhdasmaineinen

stuomari tuon tuostakin, kunnes vih