a, kun tuli jo kolmatta kertaa Santraa her?tt?m?st? ja nyt oli vihdoin mennyt luttiin

nyt sitten o

ja piikain suut j?iv?t kauhusta ammolleen, sill? em?nn?n ??ni oli niin ep?toivoinen, ett? olisi saattanut lu

ahtaen valahti, k?det syliin. Koko v?ki piiritti h?nt? siunaillen ja u

a sanoa, kun siin? vain ruikuttaa?, tuskastui hera

ri, jonka herkk? luonto

tra on k

? kuului j

- ja, sys s

it

kihlat on heitt?ny

!... herra ..

n, ottakaa lyhty

it

oikein surm

?m?n aikana nukkua ja kuorsata niin kauheasti, ett? se v?liin kuulosti kuin harakan naurulta. Naapureitakin alkoi jo paikalle rient??. K?si?ns

ett? ei kukaan ihminen, ei ristin sielu ollut Santraa pakottanut. Mutta kyselij?t yltyiv?t yh? nen?kk??mmiksi, kierteliv?t em?nt?? alituisilla mestarillisilla hy?kk?yksill? siksi, ett? vaikka puhelut itse asiassa, sanamuodosta p??tt?en, kuulostivat em?nn?n surkuttelemiselta, niin ne lopulta kuitenkin olivatkin purevia syyt?ksi?. Em?nt? tunsi ni

n?, naurahtelivat. ?Parempiin paikkoihin on vain hetkeksi mennyt.? Arveltiin, ett? h?n

uuan eukko hyvin tolkussaan

asta a

et? Niink? s

t? puolelta harkitsemaan suuri joukko. Toiset v?ittiv?t, etteiv?t he sit?

ellaista

ill? py?rineet. Kun kerran t?llaisten arvelujen alalle p??stiin, rupesi asia saamaan kaikkien mieless? v?h?n hupaisemman luonteen. Melkein yksimielisesti hyl?ttiin se ajatus, ett? tytt? surmilleen olisi mennyt. Ja kun ei sit? k

pannukakkua saa popsiskella ja lukittujen ovien takana

antran varkaaksi. Joka luuli jotakin rikkaampaa ja enemm?n huomattua poikaa, se sai herastuomarin hymyilem??n: ?Olisikohan se peru??... Mutta kun joku arveli sellaisten syyksi, joita h?n piti toisen luokan lapsina, silloin k??nsi ukko kohta selk?ns? ja kirosi tuimasti, arvellen, ett? tuosta tyt?st?p?

t? moni tuntenutkaan, mutta ne kun tunsivat, sano

rakkautta, niin kyll? J

se ni

tulostakin huolehtia, ?kk?si muuan kysy?

ennyt. Vasta kun yksi tuli syrjemm?lt?

n se

? tie

ainakin pari kolme kertaa oli ollut,

hyl?ttiin se ajatus, ett? Laitalan Valeella olisi

anteeksi antamaton. Nuoremmat taas arvelivat, ett? olisivat muka tehneet ihan samoin, jos heit? olisi va

pan kirppuja, kuin

n?hdess??n mink?laiset touhut h?nell? ovat. Ei suinkaan sit? nyt sovi koko renki- ja piikajoukolla ruveta ristiss? k?sin kotona istumaan ja v

ella hevosella Taipalsaar

tse Taipalsaareen, jos

sa ajelemaan, eik? tarvinnut ty?h?n,

h?, kuului ylis?ngyst?

is?ngyss? makaa?? kyse

?nt?. ?Nostakaa sit? jo yl?s, kun hornaakin ni

penkille ja rupes

ousta jo,

oh?, huok

e, no

??n ja laskeusi kismittelem?

ua on unettanut ja olen n?hnyt niin kamaloita uni

tiin nyt ne kummat, mit

si Karhun Esaa. Herastuomari jo johtui kyselem??n Esan talon asumisiakin, kuinka ne menev?t, kun ne niinkin hurjastel

ukulaiset vakavammin asiaa mietitty??n l?hett?isiv?t tytt?? kyyditsem??n kotiin. Niiss? toiveissa kun oltiin, my?h?styi is?nn?nkin l?ht? j?lkeen puolis

ulua kovaa ajamisen jyry? ja viel? kovempaa laulua. H?n hyp?hti katsomaan toiselle ikkunalle ja is?nt? torkosi p?yd?

*

lla kulkuri tulit! Vaikka meit? viet?isiin

nun silkkimustalla ajoivat J?rvel?n pihaan. Iikan Antti n?kyi joukosta pois j??neen. Siihen j?tt

nitsavoo, tuos' on k?si!? melusi Vennu tupaan tullessaan, mennen tarjoomaan k?tt? is?n

an ??ress? kuin olisit m?riss? housuissa! Ka tuoko on anoppimuori? Onpa se lihava mamma. Mutta mink?laiset tavat t?ss? talossa o

astuomarin rintapie

en lailla, min? olen jo vanha mies, en min? jaksa

kun herastuomari kitisi j

le pian kannu viinaa ja s

v??ristyneet ja miten h?n henkihieveriss? koetti saavuttaa sirkil?iville jaloilleen tasapainoa. Ella oli v?h?n kuin h?mill?

kyl?mme kunniaksi, jottei t?m?

ruunu palkan maksaa, jos vaan n?m

kun kyl?lle l?hdet?h?n, niidenp? t?h

ti tahtia ja s?esti k?hy??nellaan r?n?tt?en Esan kirk

viinaa?? ky

ti?, pyyteli

a ?ij???, pyysi em?nt?, ?kun tuol

kin meni ja tarttui Vennun k?siin riist?

?tti h?net nurin. Vennu rupesi aivan hullun tavoin hyppim??n. Em?nt? ja is?n

?n ?rjyi ja iski p?yt?

li my?skin

hypp?si kirvesvinkkaan, tempasi sielt? kirveen ja ruhjoi sill? er??n tuolinpohjan, vaa

si valmis surkeilematta pusertamaan syd?meen asti. Mutta toiselta puolen ei kukaan taas olisi tahtonut ensimm?isen? lakata kirkumasta, kiroilemasta, uhkaamasta ja aseillaan ruhjomasta huonekaluja ja esineit?, sill? se olisi n?ytt?nyt pelkurimaiselta. Vennu oli ep?ilem?tt? voimakkain. H?n oli suurehko ja hyv?ss? lihassa. Kun h?n suuren puukkonsa kanssa hyp?hteli lattialla, notkahtelivat paksut lattianiskat

ns? kanssa ainoastaan oviloukossa, poskilla kalpeus, josta ep?ile

?n olisi t?ll? hetkell? ollut valmis iskem??n puukkonsa kaikkeen eteen sattuvaan, elottomaan ja elolliseen; mutta h?n olisi antanut veren juosta maahan, h?n olisi vain *iskenyt*. Sit?vastoin *Esa*, jos h?n olisi uskaltanut, niin h?n olisi ensimm?isen? laskenut *Vennun veren* ja *juonut sen*, tai kylpenyt ja piehtaroinut siin? niin verrattomalla sielullisella nautinnolla, ett

an. Likimp?in talojen ovet suljettiin ja tuettiin paksuilla teljill? ja varustettiin kunnollisia aseita k?sille, jos tarvitsemaan satuttaisiin. Ne, jotka v?lysiss? p?lyiliv?t, kuulivat tuvasta Vennun kauhean melskeen ja kuvittelivat siell? murhia teht?v?n ja veren virtana vuotavan. Halu paloi monella

at. Ella kiikkui h?nkin Vennun kaulassa ja koetti sanansa sanoa samaan, hurjan ilon verrattomaan sanatulvaan, joka niin kuin loiskien virtaavana purona vieri toisten huulilta, mutta h?nt? n?kyiv?t pit?v?n kuin viidenten? py?r?n? vaunuissa, liikana ja t?ll? verrattomalla voiton hetkell? heid?n joukossaan kelvottomana. He retustivat, kuin monijalkainen merkillisyys hevosen luo, joka tyynen? seisoi paikallaan, mihin se oli j?tetty. Karjuivat siin? muutaman kerran talon v?ke?, jo

oli m?s?ksi ruhjottuna, p?yd?ss? ja ikkunalaudoissa kymmeni? syvi? ja rumia puukon viilteit?, lattia oli ovipuolesta pirstottu kuin olisi siin? silppuja survottu. S?ngyist? o

ari korvantaustaa raapien ja kohe

ivaisia

tuohon, h?nen mielest??n ?

ranee, mit? jo. Jos min? olisin mies, niin

mutta muuttui kuitenkin karva

n? l?hden paikall

nyt h?jyjen joukon kanssa tulee. Eik? h?nk??n olisi sellaiselta reisulta saattanut

?. ?L?hde jo sin? sinne sisaresi tyk?, ett? saisi si

lahden val

saat ne iankaikkisesti ristiks

tta

selk?ns? Ellaan p?in ja em?nt? koetteli naurua teetell? hyv?ksi tekev?n n?k?isen?. Nololta Ella n?ytti ja l

yi em?nt? n?ht?

uudisti Ella

tied? S

e ti

H?n ei ollut viel? ollenkaan ruvennut ajattelemaan, ettei Ellan ja Santran naimiskaupasta mit??n tulisi. Siit? syyst? h?n tahtoi hyvitell? Ellaa, eik? edes ajatellut nuhdella ?skeisest?. Kun Ella muljote

.? Ella l?hti melkein vastustelematta, n?ht?v?sti koettaen kaikin keinoin salata juopumustaan. Kamariin t

se Sant

aiselta, jopa h?n oli siin? ongelmoivinaan jonkinlai

noa se?, virkaht

. Em?nt? katsahti h?neen pari kertaa h?tien ja ep?r?iden. Kun huomasi Ellan h?nt? kiinte?sti tarkastel

l? tiedolla teet,

? tulla t?nne

, nauroi

amaan, min? tahdon

a n

nyt, miss

rustaa. Em?nt? ei p??ssyt en?? muulla tavoin: h?nen t?ytyi ilmoittaa koko asia. H?n kertoi, ett? Santra oli y?ll? kadonnut eik? yht??n tiedet?, mihin h?n on

ett??...? Ella ei voinut jatkaa pitemm?lle, mu

nimess?, min? s

. kuka h?net on v

hyv? ihminen,

v?t viinah?yryt hai

iss? h?n

aa

hiukan hillit

h?net joku v

min?

eskilattialle, kuin toivossaan pettynyt ainakin ja silm??n tuli heti kihlat, suuret silkkihuivit, jotka viel? olivat arkulle heitettyin?. H?nelt? p??si kamala nauru, kun astui likemm?ksi ja

ydellisesti k?sitt??, ett? t?ss? oli vasikannahat... Ja

e kourassaan sykkyr??n, heilutti mytty? jonkin aikaa

kki? h?n hyp?hti lattialla, juoksi kiireesti ulo

tra, ettei ... h?n

t?, joka oli hiuk

suinkaan min? ainakaan

levansa kerjuulla, vaikka kulkeella, ja ihmetteli, ett? mik? tuhat h?nt? oli johdattanutkin t?llaiseen n?lk?pes??n? Sitten h?n taas hyp?hti, kiljahti, sivui tuolin ja l?i sen s?p?leiksi takkakive

mielt? ensin, mutta sitten rupesi pelk??m??n kostoa. Tuo pelko saavutti vihdoin herastuomarinkin siihen m??r??n, ett? nimismiehelle ilmoittaminen p??tettiin j?tt??. Sit? vastoin Santran etsi