uhlallista silloin kun omp
s-naiset pit?j??ss? nyt ensi kerran ryhtyiv?t jotain yhdess? toimittamaan. Kysymyksess? ei sent??n liene ollut mik??n s??tyrajoituksen poistaminen, vaan luultavasti kukin aikoi toisensa suhteen pysy? entisess? arvoasemassaan. Mutt
oli ollut yleinen tapa. "Mutta nyt, kun naiset jo muualtakin p?in ovat alkaneet huomata velvollisuutensa," jatkoi h?n, "niin on jo hyvin aika, ett? meid?nkin neitoset seuraavat aikaansa, uhraamalla jonkun osan ty?ajastaan is?nmaan ja kansansa hyv?ksi. T?t? tarkoitusta varten on t?nne t?ll? kertasa kutsuttu semmoisia, arvoisia naisia, joilla uskotaan olevan k?sityst? sivistys-pyrint?in t?rkeydest? kansan keskuudessa, ja joidenka voidaan toivoa uhraavan jonkun ty?tunnin viikossa, kokoutuakse
uhuja kiitoksia s?
yt?r, pudistaessaan Pekkasen k?tt?. Ajatus oli tietysti, ett? s??tyl?is-naiset ja ainakin l?sn?olevat, olivat puhee
mm?n taitamattomilta n?ytt?m??n; siell? oli nuoria s??tyl?is-naisia, jotka merkitt?v?n kohteliaasti puhelivat muutamain ujojen talonpoikais-tytt?jen kanssa, aavistamatta ensink??n ett? viimemainituista jotkut t?ll? kertaa tarkemmin kuin ennen silm?iliv?t heid?n leninkeins? kappoja ja niiden teko
da ompeluyhti?n k?ytett?v?in kankaiden y.m. ostoon, alettiin vaatia ett? tyt?t o
tuoleja j?rjestykse
naureskelivat ... kuinka sit? viitsii ja us
asi paljon kumppaniensa parissa kui
t, kuin muut herrat, ja he jukittivat, yksi tois
Aurora sanoi, "emme koskaan p??se t
inen nuoriherra, er??n kaupunkilaisen haarakaupa
ee", supisi Eeva kumppaneilleen,
sillaan ja n?kyi vaan vie
yt?t," kehoitti ed
i, kun ajatteli ett? jokaisen huoneessa olijan silm?t t?ll? hetkell? olivat h?neen kiinnitetyt. Kaunis h?n tiesi olevansa, tiesi ett? musliinileninki sopi hyvin
utti sen, ett? tyt?t v?hite
ttamansa vapaamman k?yt?ksen t?hden. H?n oli jo p??ssyt n
elua, "minun pit?isi pyyt??, ett? f
mutta Eeva on hyv
sellaista ...
rora hienosti sanoi, "mutta
?nkuin leikin vuoksi viittauksia ja ohjauk
itaja joka oli seisahtunut Eevan viereen ja enemm?n
tuommoiseen kohteliaisuuteen, taikka kans
," sanoi Eeva vih
ll? minulla on hy
ei kanna
tuomitsette minulta
a nauroivat t
, h?n etsi tuolin ja a
va
eist? saa hyvin innokkaan j?senen
ulis hyvinkin laiska"
a uskoakseni, pane
le. Panemmeko yhden vaatek
allan sen kyll?, sill?
e kaikkein enimm?n. Ujous karkottui kokon
os musliini-l?ninki pantaisii
uvan tuota, heid?n mielest??n jo liian rohkeata k?yt
ajalle. T?m? joutui h?mille ja pulaan: luottam
utta enemm?n nauroivat muut. On vaikea p??tt?? mill? kukin paraiten nauroi
ill? monelle oli paljon hupaisempi jutella. Nuorille herroille ei lukeminen ainakaan maittanut, hauskempi oli
heesta, oliko se hyv??" er?
? puh
Pekkane
an en?? koko puheesta, mu
... kyll?h?n se
sena sukkeluutena, ett? Pekkasen puhetta tyt?t arvostelivat samoin kuin papin saarnaa, mut
untin Liisan puoleen, j
ehet vaadimme teit? naisiakin osaa ott
ll? h?nt? ei ollut paljon puhuteltu
sanoa," h?n vastaukseksi
tiet?nyt, ett? hyrskytys h?nen t?htens? syntyi. Eevaakin nauratti kovin, sill? h?n oli kuullut jo ennen ja tiesi siis tuon t?rke?n s?
a oikeudettomuudesta omatunto
anhoitaja niinkuin asiasta t
oli tyt?ilt? kysellyt heid?n velvoittamisestans
t tytt?j? rippituolissa
t sinulle
udahti ja nauroi. Vakavammin l
stuneet t?llaisiin, ... mutta ja
upanhoitaja, "me olemme
nolla ottaisivat johtaaksensa edistys-pyr
k?v??," sanoi
vi? ollaan kuin muual
ta tyt?ist?, joko moittien, taikka
i, joka oli naapuripit?j??st?, varakkaan ta
kenenk??n muun, salaisesti vaaninut Eevaa. Nyt ilmaa
e oman pit?j??nne puolia,
untansa mainetta, tehnyt tavattoman viisaasti, koska tuo niin sanoi, niin Heikki joutui t
rinn?lle, mutta el?k??n nyt vaan in
" sanoi joku p
n ilveilev?sti hokea ja sana muuttui lopulta hauskaksi s
ill? kuulioita o
miksi et ompele?" sanoi Eeva lukemi
. min? vaan
iti Auroran puoleen. Hymyileminen oli kuitenkin sit? laatua, ett? oli sangen ep?ilt
k?la
aaksi ja pyyd
ista naurua syntyy, kun omakutoista pe
an katseen Eevaan... Kun oli tullut ottaneeksikaan tuota kangasta joukkoon ... mutta kun oli lu
sit? ollut ajatellut, eik? ollenkaan olisi toivonut, ett? Liisa tuost
?ytt?k??," neiti
itekoista ... sell
. No sen
mutta ei keksinyt keinoa mill? vo
iti tuli pyy
iel?. "Se on niin
uudeksi. Siit?p? syyst?, kun neidet eiv?t pel?nneet loukkaavan
i Liisa vihdoin vaateka
isaa, jos olisi ollut tilaisuutta, sa
i h?nelt? ruotsinkielinen huudahdus. T?t? seurasi, ett?
.. kun ei edes ymm?rt?nyt tuota puhetta
kutonut?" kysyi neiti A
in
eltiin kangasta ja v?l
ettei asia ollutkaan
astuttamaan herra
unista," sanoi kaupanho
sta toiset tyt?tkin
ollaista?" kyseli neiti S
. En min?
mutta ei tuollaista. Toinen kertoi nauraen ett? vanhaa lajiahan t
" kysyi Aurora neiti
tta eik?h?n
oppi", kehoitti Aurora neiti ja k??
vasta ja kenelt? oli sit? oppinut. ?idilt?ns? sanoi Liisa oppineensa. Neiti Aurora lupasi hankkia pellav
??kyn?tkin? ajatteli
r?tti, oli er?st? laatua kauniinkuvaiseksi kud
i se, miksi tuommoinen kotitekoinen kangas niin suurta huomiota her?tti. H?nen mielest??n ei
l? jossain koulusalin v
s? nurkassa kaupanhoitajan korvaan. "Esitte
tko h?nen
t? kaipaa, ei ne ole viel? t??ll? n
ta ... ku
uo on." -
nauttivan tanssista Eevan k
?ist?, kun kotiin
allanne? Kaupanhoitaja seisoi kumarr
en yksinkin ...
tapa on semmoinen sivist
in sen n?ki ett? h?nen m
n joukkoon... Jos saisivat muut n?hd? ett? min? herrain kanssa ... hy
en itsekseen mutisi: "Yksinkertaisia moukkia ... eiv?t v?h??k??n ymm?rr? seurael?m?n tapoja... Luullaan herrasmiehell? aina jotain ajatuks
ki uneksien mietti. "Ota nyt ja kuule seikk
ja kysyi erino
aset,
at sent??n aika hupsuja nu
n tuolla ehdit k
sti. Mutta mik?
kerro nyt, min? ol
ntin Eevaa, niin rupesi pelk??m??n, ett? jos muut sen n?kisiv?t, kun
aa, mutta iloisemmin
ki ep?siveellisesti ja ainoastaan siin? tarkoituksessa l?henev?t talonpoikaisnaista. Jos min?, taikka joku muu p
aista ty
so. Heill? on syit? tuohon luuloon, ja siin? tapa
muka olisin
uulut sellaiseen nuorten kaupunkilaisherrain
. jout
a vaiti. Sitten s
oli v?h?n ep?varma ja h?n katsahti nopeasti k
h?n kaunis", sanoi kaup
?llist? koulua, aikalailla", jatk
H?n ajatteli ainoas