ssa." Toiset arvelivat ett? ylpeys k?y aina lankeemuksen edell?, ja viel? ett? ei pit?isi nuolla ennen kun nokahtaa. Muutamat sanoivat Eevalle: "Mit? tuosta huolit, viel?p? kun mieskin",

vat t?t? t?rke?t? asiaa juosta paikasta paikkaan kertomassa. Heikin arvo kohosi merkillisesti ja satumaisia juttuja tiettiin

? kaikesta tiettiin aino

saan, kun em?nt? h?nelle sanoi ett?

tullakin ... sell

llut siihen p??t?kseen, ett? asiaan oli Eeva

isen 'fr??kyn?n' siit?,

siit? nyt taas..."

oli kukaan koko mukulast

in taitaa," sanoi ?it

opettanut, niin ett

uvoksi kuin menn? poi

ia pit?j??ll? ja Latva-Kuntissa

*

en, joka oli noin nelj?nkymmenen ij?ss? oleva leskimies, katsomaan Latva-Kuntin Eevaa. Eeva miellyttikin miest

muutenkin. H?n ei ollut t?llaista avioliittoa koskaan ajatellut ja alussa, t?t? ajatellessa, se oli maittavinaan niin ik?v?lt?

se oli se, joka Eevan

ehui ettei sit? semmoista tilaa aina ole avoinna, ja ett? jokainen meid?n pit?j??n tyt?ist? sen aivan arvelematta vastaanottaisi, jos vaan saisi... "

et, jolloin Heikin kanssa ensi kertaa yhdess? oli. Se muisto v??nsi silmiin katkeria kyyneli?, jotka tuntuivat silt? kun ei niit? voisi ik?n? kuivata. H?n ei ollut koskaan ennen niin itkenyt, eik? Heikki? niin katkerasti kaivannut ku

samoja tunteita tuntea kun Heikki? kohtaan, h?n huomasi

uin Reppostakin, jota aina ylistettiin. Verrattain helpolla asian k?yt?nn?llinen puoli voitti Eevan s

easti kuntoon saada, sill? Repponen toivoi saavansa Eevan mit? pikemmin, sit? parempi, kotiinsa vied?. Toiseksi tunsi Eeva vaistomaisesti ett? avioliitto leskimiehen kanssa, jolla oli isonlainen talous ja lapsia, tuo my?t?ns? paljon vas

vennee menem??n, kun ei ole tottunut. T?st? oli jokainen valmis lohduttelemaan: "kyll? kissa kynnet

, teki kaikellaisia t?it? ahkerammi

uusi kotikin, sill? se useissa suhteissa ja eritt?inkin varallisuudessa oli melkein t?ydelleen ihannekuvia vastaava. Mutta kun ne nyt olivat varmaan tavoitettavissa, muuttui vakuu

... mutta kun Repposella oli lapsiakin. Eevan piti ?itipuoleksi, siis kohta tulla luettavaksi vanhain ihmisten lukuun... Voisikohan vanhaa miest? rakastaa, sellaistakaan, jolla ei lapsia ole? Ei Eeva sit? uskonut. Mutta kun taas t?m? k

autta kuitenkin toteutuvan. Olihan siis luonnollista ett? jo

sa t?ytyy mukaantua ja h?n mukaantuikin: eritt?

*

rakuormainsa panoa ja iloitsi kun niiden luku kasvoi toiselle kymmenelle. Repponen n?ytti

t?m??n ... kun silm?si sitten viel? v?kijoukkoa ja tavarakuormiansa pihalla, n

vaan itke!... Onnea

? olisikaan!"[7] huusi Ee

dilt? p?

"ei sit? tarvitse itke?, kun la

it? muistuu mieleen, kun lapsensa kotoa pois saattelee, josta on monta mu

nen mieless??n nyt kuin silloinkin, koska Heikin kanssa Lahtiseen meni. Hyv?lt? tuntui, ku

nyt uteliaasti katselevat... Menee se nyt ... (h?n tarkoitti itse?ns?) k