kki taas ja sai sill?

in perheen

siit?, vei Heikki Ee

stua kauniisen, uudenaikaiseen rekeen. Kom

inakin herroiksi luulevat. Kun ihmisi? vastaan tuli, ja niit? tulikin kaikellaisia, yksinkertaisempia ja niit? toisia, niin Eevan teki mieli aina jotain ilkkua ja sanoa Heikille, mi

samalla n?ytt?? sulhollensa korkeata sivistyskantaansa, puhu

?n vastannut, myh?htih?n vaan

asi ja toisinaan pieni huudahduskin p??si, kun sit? mieless??n kuvitteli miten ihmiset nyt paraillaan heit? ihmettelev?t:

udahdukset ja naurut ennen pitk?? tuntuma

ivat vastaan t?t? mielipidett? ja nostivat syd?mess? kummallista pelkoa. Sitten h?n viel? ajatteli, ett? Eeva oli melkein liian valmis lupaukseen, is?lt? ja ?idilt? kysym?tt? ... ja eik?h?n ollut ollenkaan kilpakosioita? Olisi mielest?ns? ollut parempi kui

ikka h?n tahtoi sit? tunnetta olemattomaksi ja suorastaan mahdottomaksi tehd?, tungeskeli se ajatus

ulisen intohimoisesti. Jos h?n silloin sattui istumaan, niin h?n hyp?hti yl?s, ik??n kuin paetakseen noita vainoavia ajatuksia, jotka h?nelt? tahtoivat riist?? hekumallisen riemun. "Eeva on minun ja h?n on kaunein tytt?, mit? ik?n? olen n?hnyt

muksia vastaavaksi. T?ll? kertaa oli Eeva vieress?. H?nen puheissaan oli paljon tuota - syd?men sivistym?tt?myytt? - joka ei Heikki? miellytt?nyt, ja joka samalla himmensi sit?kin ihanteellista kuvaa, joka ulkomuodosta oli ajatuksissa ollut. Kun h?n katseli Eevan kasvoja nyt, niin ei nek??n olle

lla ja puhui paljon ja yst?v?llisesti talon v?en kanssa eik? mit??n sellaista, joka olisi Heikille ollut vastenmielist?; ja kun talon v?ki kunnioituksella kohteli ja silm?yksill??n osoitti ihantelevansa Eevaa, niin Heikki taas rupesi

autuneena rakkauden in

ens? tulevia el?m?n nautintoja, niin ei h?n hetkeksik??n unohtanut Heikki?, vaan piti sen asian j?rjestykseen kuuluvana, ett? he yhdess? tulisivat kaikesta hupaisuudesta osallisiksi. Sen enemp?? rakkautta Heikki? kohtaan ei h?n kaivannut, sill? h?n todella luuli ettei rakkautta voikaan oll

eleen, miten piiat asioikseen juoksevat pihalla sankoja kantaen ja puita hakemassa, mutta p??asiassa kuitenkin h?nt? katsellen sitten toisilleen kertoakseen ja h?nen pulskeuttaan ylistell?kseen... Kartano oli ??rett?m?n komea, punaiseksi maalattu ihan joka paikasta, tuparakennus kaksikerroksinen, sen edess? moniruutuisilla ikkunoilla varustet

llaan kotonasi?"

mutta pian,"

mp?rill? olevia taloja ja aina eteenp?in,

han s

ohi ajettiin, n

o siksi

llaiseksiko sin?

en min?

een viev?lle kujalle. Eeva ei sit? tiet

a kun Heikki pys?ytti

usi naura

" Eeva alkoi silm?ell? ym

tseli h?nt? kaiken matkaa ja n?ki ett? piika tuo'tuostakin lurkautti h?neen ja nauroi. Vastaanottajia Eeva jo ehti kaivata ja ajatteli ett?, kun ei renki tule edes hevosta riisumaan ettei Heikin tarvitsisi. Samassa ku

: morsiameni

, sill? hienolla tavalla, jolla n?kem?lt? on niin kuin tarkoitus est?? toista l

aren nimi, pudisti tarjo

ltan ??ni vapisi liikutuksesta, sill? h?n ajatteli sit? el?m?n matkaa, jota

jatkoi Hilta, kate

oli huomannut Hiltan liikutuksen ja h?nt? kummastutti tuollainen syd?mellisyys. Mu

ti, mutta ei puoleksikaan sellainen kuin

on n?ki Eeva siell?,

" esitti

eva suoritti tervehdyksen taas k

seli h?nt? tarkoin silmiin

a ei h?n ollut ik?n? osannut aavistaa ... oli

, sek? pienet ett? suuret," virkkoi

ll? t?mm?isest? vastaanotosta ei ollut edes pie

d?n lapsianne," jatkoi h?n. "N?ill? kalliilla Pyh?n raama

vaimo laski h?nen k?tens? irralle ja yst?v?llisell? ?

? sanoi hymyillen Eevalle.

ys-takin hihasta "niin, ni

s?rki kerrassaan monen hetken luomat mieliiv?t, jotka olivat muodostuneet kokonaan komeus-periaatteen ja sem

a oikein helpotti, kun em?nt? meni pois ja H

onut tulla, vaikka ei salissakaan niin pelottavan hienoa ollu

u?" alkoi Hilta kysell?, kun

ed?, eip? j

albumin ja antoi sen

o kuvia

on ha

ja kyseli tuo tuostakin, mik? ja kuka

t? katsahti v?liin h?nen kasvoihinsa j

in paljon valokuvia," sano

u ik?v?lt? olo, ja ottaa albumin, niin on

ii

lla paljon

e n?in paljoa

iell? ahkerasti?" kysyi

lkeen ei herrasv?kik??n ole en?? n?y

tt? jos herrasv?ke? ja talonpoikaisia ryhtyy yhdess? jotain toimi

kaiketi, jos et siin? olisi heid?

si n

n meit? talon

siihen

? kyll? oli enemm?n, mutta

t?j??ss? on siin? suhteessa my?s hiukan kokemusta. Teid?n seurassanne taitaa vallita lii

ja ajatteli ett? tapain hienostuttaminen

a hy

tt? niihin on tahdottu heti alussa istuttaa niin hieno henki, ett? kun yksinkertaisesta kodista oleva tulee seuraan, niin h?nen t?ytyisi heti perinpohjin muu

on." Mutta Eeva

kesken pit?isi alottaa silta-hypyist?

paremmin onnist

my?nt??, eik? Heikkik??n ole

ettek?

tta is? on minun puolellani ja kun h

uta," nau

mene veljeni kir

??n v

kamariin, toisiinsa j

outoudestaan ja p??st? luonte

oja, niin kun opettajalla!" huudahti Eeva

hyvin paljo

inatuksikaan tullut, vaikka kyll?h?n niit? lainakirjastossa olisi ... mu

a kirjoja p?yd?lle, k?d

in ta

n ja ihailen ai

n, mit?

Stoolin

ne hup

tti ep?ilev?n ettei ollut oikein kuullut... No

it? on lukenut,"

vat?" Eeva kurkisti kirjaan, j

yt-t?, mi

t sin? ole lu

aisin. Kyll? niit? on paljon muitaki

ens? kirjan j

suruinen, tul'

valahti, jo ru

n laulua,"

in

v?h??k?n runojen lausumiseen, josta syyst? h?n luki

arveli h?n, sa

lu ... ajatteli h?n, ja tuo arvostelu tuntui sellaiselta kun ei Eeva olisi osannut tehd? v?h??k?n eroitusta t?m?n j

, ?itini! jo p??

ua on tuo kurj

ja itse??n, j

on veljien, ma

sielussaan n?ytti h?n noita samoja tunteita tuntevan. H?n loi Eevaan katseen, jonka olisi saattanut selitt?? tarkoittavan: "Ymm?rr?tk? nyt, ette

sitten h?n rupesi nauramaan, sill? h?n luuli

sua, vaan alkoi ??net?nn? selailla kirjaa, koettaen niin paljon kuin mahdollista peitt?? todellisia ajat

kuolla siit?, ettei sulho kuollut... E

p??tt???" kysyi

t, ett? sulhon oli

eljeni on varmaankin sinulle tuo

en?? ollut halua v?itell?. Eevan arvo

as joutunut

lauluja, aivan l

siel

??n kerran meid?n ompeluyhti?n ilta

le useampia n?it?

likin - Kyll? min? luulen ja muistelen nyt ett?

?nhavannoita, 'M?kin Maiju

lukenut useampiakin;

rkea kuolema, o

i, kuinka

kijoessa, j?iden keskell? ja kun se sitten sinne hukkui. Kun min? s

?sti iloissaan siit? ett? kuuli Eevankin voivan olla tunte

tuli ny

e?" kysyi h?n, "Stooliko

in M?kin Maijusta. Eeva vaan

n kaikkein toden p

kertomuksia pit?? totena tavallansa, sill? jostain tosiel?m

t??h?n tuon jokain

oa, ja jota pannaan vaan sit? varten ett? olisivat

ilta huudahti ja m

s?si on?" kysy

miesten kanssa, luultava

... kuinka h?nkin mets?ss? ku

irjoja," alkoi Eeva uu

i on antanut n?

is??n tulee, niin h?n niit? on usei

nsink??n viitsi lukea muuta jos sanomalehti? ja ett? he parhaasta p??st? komealle hevosella ajelevat vaan kaiket p?iv?t tuttavian

kirjan kannesta, jonka oli p?yd?lt? k?

i Heikki. "Neh?n nyt ovat niit? paraita,

?t? kirjaa ik?

aikki muutkin osat; niit? on kaikkiaan viisi." H

si ij?ss?ni lukea noi

ki n

ta kyll? ne ovat niin hausk

tulemaan. Sinne mentiin. Em?nt?kin oli siell? ja t

ulevan appensa edess?. T?m? mies vastasi ulkomuodoltaan jokseenkin sit? kuvaa, joka Eevan mie

iten tyytyv?inen tervehdyksens? onnistumiseen. Se johtui luultavasti siit?, ett? is?nt? oli joksee

in puhuja ja sai nuoret p

ia juomassa, eik? kukaan toisilleen vinosanoja antanut, ett? h?n todella k

a mielell?, puhui v

utta oli pelkk?n? korvana. Is?nt? keikkui soututuolissa tupakoide

pit?v?t pahana enteen?; mutta se on mielest?ni huono merkki, ett? sivistys usealla taholla tahtoo muodostua vaan pintapuoliseks

ksi ett? h?nen tuli kiitt?? juuri tuota Eevan k?sitt?m?tt?myytt? siit?, ettei t?m? h?nen puhettaan loukkaukseksi ottanut. Eeva ei tie

?h?n se niin o

yll? monikin k?ytt?ytym??n hyvinkin hienosti ja sitten ajattelevat ett? se on sivistyst?. Mutta jo se, ett? he luulevat olevan tarpeellista sivistyneelle ihmiselle pit?? p??ll??n hienoja vaatteita, jos tahtoo jo

?inen kun sai syd

en, "meid?n pit?j??ss? ainakin yksin huonoimmat piiatkin pakkautuvat vaatetuks

mmat edell?, niin

ett? huonommat menev?t par

vaan menn??n sivistyneiden per?ss?, eik? ollenkaan tiedoissa j

jo piiatkin ruvenneet k?ytt

v?t pitemm?n aikaa leningin helmaa tarkastelemas

Se vasta sopiikin

t? n

nen, jonka t?hden h?n nytkin aniharvoin jotain sanoi: k

in virran mukana, mutta me pojat, me pysymme alal

lle ei arkivaatteeksikaan tahdo en?? kelvata muu k

ta," nauroi Eeva, "ja niill? pit?? olla komeat jos

ett? akan saisiva

in yksim

los ikkunasta

ovasti!" h?n ?kki? huudahti,

ei kukaan saanut talossa koskaan lausua turhaan Jumalan nime?, saamatt

s?nt? katseli h?mill??n lattiaan ja em?nn?n kasvot osoittivat surullista levottomuutta.

nyt, tu

lienee joku

kaatuisi!" jatkoi

?net melkein kuumeentapaisesti kiirehtim??n. Heikki oli levoton ja n?ytti hy

si is?nt? paneskelemaa

hempainsa kuullen, mutta pelotti ett? Eeva ottaisi pahaksi. Ja kun sitten oli muu

marissa ja Hilta ompeli, niin Eeva ?k

o sun ?itis

n?" Hilta ei voinut h?mm?styst?ns? peitt??

h?nen olevan semmoisen. Laskeek

tarkoitat, kene

en nuo

kyll?h?n h?n est

ta tarvitseekaan aina k

inakin t?ytyy

tarvitse koskaan kysell?. Eik?

nut ja sit? paitsi, minuun on kasv

"niin min? en p??sisi minnek??n, sill? is?ni on niin vanhan-aik

n. Mene nyt ottamaan Heikin kirjastosta jotain l

Pit??k? sinu

inkas muuten,

, katseli vaan oudostellen

si ajattelemaan ett? kyll? Hilta ainakin tuntee itsens? onnettomaksi ja alkoi surkutella sit?, kuinka kovan kotikurin alaisena t?yty

ta vapaata, jota oli oppinut, niin ei kukaan hilpe?sti nauranut eik? puheesen osaa ottanut. Eritt?inkin em?nt?? h?n jo t?ss? lyhyess? ajassa oppi vaistomaisesti pelk??m??n ja karttamaan sen vakavuuden t?hden, jota t?m? kaikessa osoitti. Hiltan kanssa h?n viihtyi melkein niin kuin puolipakosta, sill? t?m?n luonne oli Eevan mielest? rau