Muistojen komeroista

aan sini oli ollut kirkas; vain muuan pilvijoukkue oli purjehtinut sen t

lessa, jopa maassakin syys. Se pa

ata ja ker?? niit? kinoksiin ojanreunamille nokkospensaisiin ja pitk??n, vanhaan hein??n. Ruohikoilla ja puutarhoissa lakastuneita kukkasruumiita.

ei kes? koskaa

riihess?. Ja viel? toisilla pelloilla viheri? rukiinoras

tuuli yltyy. On lauantai. Ja kun illalla

on t

dessa joskus v?reilee laulava leivo. Ero on vain siin?, ett? leivo lumoaa tunnelman paikalleen, mutta kes?? kaipaava ik?v? palaa menneeseen, sy?ksee sielt? syysmyrskyn ajamana takaisin kuin rauhaton pakolainen. Mieliala on silloin kuin tuulenhenk?ys, joka puhaltaa t?ll? kertaa etel?st?, seuraavassa sil

rtaisista ikkunoista tunkeutuu huoneeseen kolkkoa kosteutta. El?m? tuntuu tukalalta. Ihmiset nojailevat ramautuneina ja odottelevat maan

*

?n? kes?kuun sunnuntai-iltana jokipartaalla. Silloin kes?inen tunnelma ja lasten vedess? mellakoiva uimariemu houkutteli heist? useita jokeen. Saatiin nauraa, miten arka ruumis oli viil

issa riennoissaan, niin ettei ollut n

utuneet, elot korjattuina suojiin ja riihist? tuli runsaasti viljaa. Ruis oli hyvin orastanut, syyskynn?ille oli vain eduksi, ett? satoi ja pehmitti. Se kotona ahdistanut ik?v?kin haihtui miesjoukossa. Puhetta

ina. Toiset sit? vastaan heti tekiv?t muistutuksen, ett? sittenh?n ei t?nne viitsisi tulla kutkaan muut kuin ne suupaltit, jotka ovat tottuneet suu

tapauksia ja havaintoja oman el?m?ns? varrelta, y.m. T?st? yh? useampain ajatus n?ytti joutuvan muistelevaan tilanteeseen

t?h?n kertomiseen antautua, mutta kuunnella saa kernaasti

?t??n, kenen on seuraavalla kerralla, viikon ku

alla kerralla muutamia kohtauksia ?raittiusta

??mist? harrastivat, pitiv?t sit? tapaa vastaan tehtyj? hy?kk?yksi? my?skin kunnianloukkauksina. Heist? moni k?sitti, ett? raittiusmiehen

in lupasi olla ensi sunnuntai-iltana paikal