Puukkojunkkarit

yleisen tavan mukaan, ruokapuodin p??ll? lutissa. Pyh??in? saapasteli noita hiukan luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehi?. Kun niit? toisinaan sattui kokoutumaan lu

n rappusten alap??ss?. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tiet?isi jutella kymmenist? ruhjoutuneista k?sivarsista, kylkiluista ja polvista, joita hammasta purren, ?hkien ja valitellen on siin? y?n pimeyden su

oli h?n siksi itsen?inen, etteiv?t pojat heti ensi tutustumisen j?lkeen p??sseet k?sitt?m??n, mit? h?n heist? kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro

lukot, tulla sis??n ja ryhty? sitten makaavan kilpailijan kanssa julkiseen kaksintaisteluun. Se, joka j?i voittajaksi ja sai toverinsa nurinniskoin k?p?l?m?keen ajetuiksi, sille j?i kosijan oikeus sill? kertaa. Mutta Santra, joka kilpailun kest?ess? oli a

a useimmiten v?hemm?n huomatuita, jotka samoin kuin Santrakin osoittivat moittivansa poikain hurjia tapoja. Mutta kun Santra, joka juuri oli tullut use

luulossa, ett? Santralla on uskonnollisia taipumuksia, ja k??nsiv?t askelensa taas uusille maille. L?ysiv?t

harvoin h?nelt? riitti toiselle ryyppy?; jos toisinaan antoi, niin silloinkin vain puolilleen lasin kaatoi, itsekseen puhellen tolkussaan, ett? ?maahan pian menee, jos kovin t?yteen kaataa?. Lautamieheksi h?n oli kuitenkin p??ss

ohjaksissaan, jos t?ss? muuten mit??n ohjaksissa pit?mist? olikaan. Ensi naimisesta oli ollut kolme

a kotoisissa, kahdenkeskisiss? kohtauksissa, kun puheet meniv?t ristiin ja tahdot vastakkain, tunsi Santra usein, ett? tuo vaimo oli h?nelle kylm? ja vieras, ett? sen tahto oli rautainen, ett? se etsi p??asiassa omaa mainettaan sill?, ett?

en?isyyden tunto kehittyi, oman arvon tunto kohosi ja h?n tunsi riippumattomuutensa ?itipuolesta varmistuvan p?

uuri. Santra sai kuulla, ett? pojat pilkaten sanoivat h?nt? k?rttil?iseksi, katui jo itsep?isyytt??n, mutta oli liian ylpe? peruuttamaan.

saat p??st??, mutta et sit? etk? sit?k??n. Numero 1 muorin kirjoissa oli Kuivasen Ella, ja herastuomari asetti sille tilalle Karhun Esan. Vanhukset v?itteliv?t n?ist? ehdokkaista kahden kesken ja yhtyiv?t lopuks

ra ollut viel? itse mit

ajatteli v?liin y

? sen alkoi kerran sattuessaan olemaan hyv?ll? tuulella, maitoa kun

amarissa maitoja pyttyihin kaateli ja Sa

N

austa, saadakseen sille s

y ottaa se K

? ot

ta on valita niin kauan kuin on

ain aikana!? huudahti San

Kenenk? sin? s

mista, ainako jo, ett? m? viel?kin sanon, kun sit? nyt

umuksesta. H?n tarttui leileih

e?, kiel

sitten

?sikin tahtoo... Sellainen tal

esti, niin sit? en min? ajattele, en ollenkaan. Min? aj

pisti p??ns?

? kys?i

? s?p

kuka siell?... T?ss? min? vain sanoin S

sen pit??kin, v

rat?, mat

eik? se ole a

nkin niin aimo ett?, ja

, keskeytti Santra katkerasti. ?Mutta kyll?h?n te minusta muutenkin eronne saa

lalliseen asentoon ja

n paremmin puettu lutti? Ja senk? t?hden Kuivasen Ella on

i p??ns? ala

saavasi? Kuka on aina viimeiseksi j??nyt ja toiset pyrist?nyt,

on parahin?? Muuta ei San

enmoinen ja ...

ija?? kys?isi Santra ival

a j?lleen rauhalliselle tolalle, sill? h?n aikoi ensin sovinnolla koettaa asian

uontoa puuttunut ... vaikka oon

in rintoja ... kun pytyst? rupeaa juomaan, muut

se maito maista

niossa ne lau

un h?iss?, - olithan sin?kin - siell??

? Ko

oli kankea kuin p?lkky. Ja min? olen sen aina sanonut

tule ty?st?k??n mit??n. Anna, ?ij?, sen hevosen luistaa, ei suinkaan se tiell? liho... Ja Santra, muista sanoa Maijalle, e

in v?litt?nytk??n, enemp?? kuin muistakaan. Ymm?rrett?v?sti ei h?n ollut ollenkaan ajatellut, ett? t?ss? on viel? mit??n kysymyst? avioliitosta, en

t kihlat per?s?ngyn p??nalaisten p??lle. Ne j?iv?t sinne, ja he olivat kih

ta. H?n oli jo aikaisemmin parikin kertaa kilpailijoilta valloittanut Santran. Tytt? oli usein ajatellut Valeeta, mutta kun ei t?m? oll

a. Mutta Valee ei puhunut siit? mit??n, j?i vain istumaan ik??nkuin ei olisi mist??n tiet?nyt ja - San

kenut toisen viereens?. Mutta toiselta puolen tunsi tavatonta vetovoimaa Valeeseen, jonka rinnalla

enkin kerran. Silloin

oinen, niin ett? sen syrj?isetkin huomasivat. Kun h?n ensi kerr

it

N

uimalle eukolle ei ole niink??n

Ellalle?, jatk

in? nyt

saata ... en ik

ki h?vet? silm?ns? t?yteen ja lakata jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, ett? on sit? ennenkin tytt?ri? n

ri niin kire?lle, ett? jo t?ss? ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa taivaan ja maan v?lill?. ?itipuoli seisoi kanna

si. - Niink? sen si

ekseen. H?nen ??nens? vavahti, mutta

ivan niin kuin h?n olisi puhunut lapselle, joka itki

t Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan is?nkin kanssa, ett?

niin pitk?lle, ett? olisivat edes toden

a, sill? h?nt? hirvitti sanoa sellaista, jo

? sit? kauan tarvinnut odottaa. Silloin pist?ysi muori ulos, kuiskutti jotakin Ellan korvaan, toi h?net tupaan, pisti kamariin ja sulki oven. Santralta p??si huudahdus, kun n?ki Ellan. Kohosi joutuin yl?s lattiasta ja aikoi rient??, Ellalle sanaa sanomatta, tupaan.

er?s?ngyss? ja em?nt? istui uuninpenkill?. Muita ei tuvas

li ovelle E

p??ss?s?, kuiskasi h?n

iton lunttu. Onko se

uhunut?

i jo luttiin.? Em?nt? n?ytti olevan kahden p?

r? sin? paremmin, joka olet mies, ?l?k? heti ensi sanasta nen??si takaisin ved?, jos se nyt rupeaa jotakin p

jotakin ha

anonut?? rupe

i. Mutta kun Ella j?i luttiin ja ovi siell? vihdoin pantiin kiinni, riisui h?nkin ja meni makaamaan. H?n oli nyt tuosta asiasta enemm?n ep?varma kuin koskaan ennen. Aivan ensi kerran tuntui Ella h?nest? niin k?mpel?lt?,

a kertoi sen Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan t?m?n poskille, mutta sanaakaan ei h?n sanonut. Muori arveli, ett?

aiseen taloo